Kirjoitettu: 13. toukokuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 268. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Luonnos]
[Lontoo], 13. toukokuuta 1871
Arvoisat kansalaiset Frankel ja Varlin!
Minulla on ollut tapaamisia kirjeenlähettäjän[1] kanssa.
Eikö olisi hyötyä siitä, jos kuljetettaisiin Versaillesin kanaljoille kompromettoivia papereita varmaan paikkaan? Sellainen varovaisuustoimenpide ei voi olla milloinkaan vahingollinen.
Minulle on kirjoitettu Bordeaux'sta, että viimeisissä kunnallisvaaleissa on tullut valituksi 4 Internationaalin jäsentä. Maaseudulla alkaa käymistila. Onnettomuudeksi liikehtiminen on paikallisesti rajoittunutta ja liian »rauhanomaista».
Teidän asiastanne olen kirjoittanut muutamia satoja kirjeitä maailman eri kolkkiin, missä meillä on osastoja. Työväenluokka on muuten ollut Kommuunin puolesta alun alkaen.
Jopa porvarilliset lehdet Englannissa ovat luopuneet alkuaan villeistä hyökkäilyistään. Minun onnistuu ajoittain salakuljettaa niihin myötämielisiä kirjoituksia.
Kommuuni näyttää minusta menettävän ylettömästi aikaa pikkuseikkoihin ja henkilökohtaisiin riitaisuuksiin. Siellä näkyy olevan vaikutusta muillakin kuin työläisillä. Siitä ei olisi mitään vahinkoa, jos Teidän onnistuisi kiriä kiinni menetetty aika.
On aivan välttämätöntä, että tekisitte nopeasti kaiken sen, mitä haluatte tehdä Pariisin ulkopuolella, Englannissa ja muualla. Preussilaiset eivät tosin anna linnoituksia versaillelaisten käsiin, mutta lopullisen rauhan tultua solmituksi (26.5)[2] he sallivat hallituksen saartaa Pariisin santarmeillaan. Kuten tiedätte, koska Thiers ja Co. olivat tinkineet itselleen Pouyer-Quertierin välityksellä tekemässään sopimuksessa suuret juomarahat,[3] niin he kieltäytyivät hyväksymästä saksalaisten pankkiirien apua, jota Bismarck tarjosi. Sehän olisi vienyt heiltä juomarahat. Koska heidän sopimuksensa ennakkoehtona on Pariisin valtaaminen, niin he ovat pyytäneet Bismarckia pidentämään ensimmäisen erän maksuaikaa Pariisin miehittämiseen asti. Bismarck on hyväksynyt tämän ehdon. Koska itse Preussilla on varsin pakottava rahan tarve, niin se tulee suomaan versaillelaisille kaikkia mahdollisia helpotuksia, jotta joudutettaisiin Pariisin miehittämistä. Pitäkää siis varanne!
[1] Todennäköisesti N. Eilau. Toim.
[2] Lopullinen rauhansopimus, joka päätti ranskalais-preussilaisen sodan, allekirjoitettiin Frankfurtissa 10. toukokuuta 1871. (Marxin esittämä päiväys on virheellinen). Toim.
[3] Lehtitietojen mukaan tuli Thiersin ja muiden hänen hallituksensa jäsenten, mm. valtiovarainministeri Pouyer-Quertierin saada »välityspalkkiota» yli 300 miljoonaa frangia siitä kotimaisesta lainasta, jonka Thiersin hallitus päätti ottaa. Thiers myönsi myöhemmin, että finanssipiirien edustajat, jotka kävivät neuvotteluja lainasta, vaativat ehtona sen myöntämiselle vallankumouksen mitä pikaisinta kukistamista Pariisissa. Lainaa koskeva laki hyväksyttiin kesäkuun 20. päivänä 1871 Pariisin Kommuunin kukistuttua. Toim.