Kirjoitettu: Lontoossa 24. maaliskuuta 1870
Julkaistu: Genèvessä »Narodnoje delo» -lehden 1. n:ossa 15. huhtikuuta 1870
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 3. osa, s. 396–397. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Kansalaiset![1]
Pääneuvosto ilmoitti 22. maaliskuuta pitämässään istunnossa, yksimielisenä lausuntonaan, että ohjelmanne ja sääntönne ovat yhdenmukaiset Kansainvälisen työväenliiton yleisten sääntöjen kanssa. Se kiiruhti hyväksymään jaostonne Internationaaliin. Otan mielihyvin vastaan ehdottamanne kunniavelvollisuuden olla edustajananne Pääneuvostossa.
Teidän ohjelmassanne sanotaan:
»...että Puolaa rasittava tsaristinen ies on jarru, joka estää yhtä paljon kummankin kansan — sekä Venäjän että Puolan kansan — poliittista ja sosiaalista vapautumista».
Voisitte lisätä, että Venäjän suorittama väkivaltainen Puolan kaappaus on sotilaallisen hallitustavan turmiollisena tukena ja todellisena syynä tämän hallitustavan olemassaoloon Saksassa ja niin ollen koko mantereella. Siksi Venäjän sosialistit ovat Puolan kahleita murtaessaan ottaneet yleväksi tehtäväkseen sotilaallisen hallitustavan hävittämisen, mikä on Euroopan proletariaatin yleisen vapautuksen oleellisesti tarpeellinen ennakkoehto.
Muutamia kuukausia sitten minulle lähetettiin Pietarista Flerovskin teos »Työväenluokan asema Venäjällä». Se on todellinen löytö Euroopalle. Teoksessa on armottomasti paljastettu venäläinen optimismi, jota niin sanotut vallankumousmiehet ovat levittäneet manterella. Se ei menetä arvoaan, jos sanonkin, että muutamin paikoin se ei tyydytä täysin arvostelua puhtaasti teoreettiselta kannalta. Se on vakavan tarkkailijan, pelottoman uurastajan, puolueettoman arvostelijan ja suuren taiteilijan teos, ja ennen kaikkea sellaisen henkilön teos, jossa herättää suuttumusta kaikenlainen sorto, joka ei siedä minkäänlaisia kansallishymnejä ja joka jakaa kaikki kärsimykset ja kaikki pyrkimykset tuottajaluokan kanssa.
Sellaiset kuin Flerovskin ja opettajanne Tšernyševskin teokset ovat todella kunniaksi Venäjälle ja todistavat, että teidänkin maanne alkaa osallistua vuosisatamme yhteiseen liikkeeseen.
Veljellisin tervehdyksin
Karl Marx
Lontoossa 24. maaliskuuta 1870
[1] I Internationaalin venäläisen jaoston perusti keväällä 1870 venäläisten poliittisten emigranttien ryhmä, joka koostui Tšernyševskin ja Dobroljubovin aatteita kannattaneesta demokraattisesta aatelittomasta nuorisosta. Tämän jaoston perustamisessa esitti suurta osaa Internationaalin jäsen A. A. Serno-Solovjovitš. 12. maaliskuuta 1870 jaoston komitea lähetti Pääneuvostolle ohjelmansa ja sääntönsä sekä kirjeen Marxille pyytäen tätä olemaan venäläisen jaoston edustajana Kansainvälisen työväenliiton Pääneuvostossa. Ohjelma määritteli seuraavasti jaoston edessä olevat tehtävät: »1. Propagoida Venäjällä kaikin mahdollisin tarkoituksenmukaisin keinoin... kansainvälisen yhdistyksen ajatuksia ja periaatteita. 2. Edistää kansainvälisten jaostojen perustamista venäläisten työläisjoukkojen keskuudessa. 3. Myötävaikuttaa lujien solidaaristen yhteyksien aikaansaamiseen Venäjän ja Länsi-Euroopan työtätekevien luokkien välille ja edistää keskinäisen avunannon tietä niiden yhteisenä päämääränä olevan vapautuksen menestyksellistä saavuttamista.» (»Narodnoje delo» (Kansan asia), n:o 1, 15. huhtikuuta 1870).
Pääneuvoston istunnossa 22. maaliskuuta 1870 venäläinen jaosto hyväksyttiin Internationaaliin, ja Marx lupautui sen edustajaksi Pääneuvostossa. Venäläisen jaoston jäsenet N. Utin, A. Trusov, J. Barteneva, G. Bartenev, J. Dmitrijeva ja A. Korvin-Krukovskaja osallistuivat aktiivisesti Sveitsin ja kansainväliseen työväenliikkeeseen. Jaosto koetti saada solmituksi yhteydet Venäjän vallankumoukselliseen liikkeeseen. Sen olemassaolo päättyi 1872. Toim.