Kirjoitettu: 5. maaliskuuta 1869
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 218–219. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 5. maaliskuuta 1869
Hyvä Fred!
Oheinen asiakirjapahanen saapui eilen (vaikka se on päivätty 27. helmikuuta).[1] Sinun tulee se heti läpiluettuasi palauttaa, koska minun on se ensi tiistaina esitettävä Neuvostolle. »Allianssin» herrat ovat käyttäneet paljon aikaa saadakseen kokoon tämän sepustuksen.
Meille olisi ollut itse asiassa mieluisampaa, jos he olisivat pitäneet itsellään omat »lukemattomat legioonansa» Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.
Bakunin ajattelee: Jos me hyväksymme hänen »programme radicalinsa», niin hän voi panna siitä kaikki pillit soimaan ja kompromettoida meidät tietyssä määrin. Jos me esiinnymme sitä vastaan, niin meidät saatetaan huonoon huutoon vastavallankumouksellisina. Sitä paitsi jos otamme heidät järjestöömme, niin Bakunin tulee pitämään huolta siitä, että hänellä on jotakin roskaväkeä säestäjänään Baselin kongressissa. Arvelen vastattavaksi tähän suuntaan:[2]
Sääntöjen 1 §:n mukaan voidaan hyväksyä jokainen työväenyhdistys, »joka pyrkii samaan tavoitteeseen, nimittäin työväenluokan suojelemiseen, eteenpäinviemiseen ja täydelliseen vapauttamiseen».
Koska eri työläiskerrosten kehitystaso samassa maassa ja työväenluokan eri maissa on pakostakin varsin erilainen, ilmenee myös todellinen liike välttämättä varsin erilaisissa teoreettisissa muodoissa.
Se toiminnan yhteisyys, jonka Kansainvälinen työväenliitto saa aikaan, ajatuksen vaihto jaostojen eri elinten välityksellä kaikissa maissa ja vihdoin välitön keskustelu Yleisissä kongresseissa tulisivat luomaan vähitellen yleiselle työväenliikkeelle myös yhteisen teoreettisen ohjelman.
Sen vuoksi Pääneuvoston tehtävänä ei ole alistaa »Allianssin» ohjelmaa johonkin kriittiseen tutkiskeluun. Sen tehtävänä ei ole tutkia, onko tuo ohjelma työväenliikkeen adekvaatti tieteellinen ilmaus. Sen tehtävänä on vain selvittää, eikö ohjelman yleinen tendenssi ole ristiriidassa Kansainvälisen työväenliiton yleisen tendenssin — työläisluokkien täydellisen vapautuksen — kanssa.
Tästä voi moittia vain yhtä ohjelman kohtaa, 2 §: »allianssi tahtoo luokkien poliittista, taloudellista ja sosiaalista yhtäläistämistä». Sananmukaisesti tulkittuna, »luokkien yhtäläistäminen» on samaa kuin toisin sanoin ilmaistu ajatus »työn ja pääoman sopusoinnusta», jollaista porvarilliset sosialistit ovat saarnanneet. Ei loogisesti mahdoton »luokkien yhtäläistäminen», vaan historiallisesti välttämätön »luokkien poistaminen» muodostaa Kansainvälisen työväenliiton lopullisen tavoitteen. Asiayhteydestä, jossa tämä sanonta on ohjelmassa, ilmenee kuitenkin, että se lienee vain kirjoituslipsahdus. Pääneuvosto ei sen vuoksi epäile vähääkään, etteikö tätä sanontaa, joka saattaa johtaa arveluttavaan väärinkäsitykseen, poisteta ohjelmasta.[3]
Tällä edellytyksellä vastaa Kansainvälisen työväenliiton periaatteita se, että kullekin jaostolle jätetään vastuu omasta ohjelmastaan. Ei siis ole mitään estettä allianssin jaostojen muuttamiselle Kansainvälisen työväenliiton jaostoiksi.
Heti kun tämä on tapahtunut, on sääntöjen mukaan lähetettävä Pääneuvostolle luettelo vastaliittyneistä jaostoista niiden maan, kotipaikan ja lukumäärän mukaan.
Tämä viimeinen kohta — allianssin legioonien laskenta — tulee erityisesti herroja kirvelemään. Jos haluat jotain muuttaa tässä vastausluonnoksessa, niin kirjoita minulle palauttaessasi kirjeen...
[1] Kyseessä on Sosialistisen demokratian allianssin Keskustoimiston Pääneuvostolle osoittama kirje helmikuun 27. päivältä 1869. Tämä oli jo toinen allianssin Pääneuvostolle esittämä vetoomus, jossa se selitti olevansa valmis laskemaan hajalle kansainvälisen allianssin, jos Pääneuvosto hyväksyy sen ohjelman ja ottaa Internationaaliin allianssin eri jaostot. Alempana Marx lainaa »Kansainvälisen työväenliiton sääntöjä». Toim.
[2] Marxin tässä kirjeessä esittämä luonnos »Kansainvälisen työväenliiton Pääneuvoston» vastaukseksi »Sosialistisen demokratian allianssin Keskustoimistolle» hyväksyttiin yksimielisesti Neuvoston istunnossa vuoden 1869 maaliskuun 9. päivänä. Marx kirjoitti kyseisen asiakirjan sekä englannin että ranskan kielellä. Toim.
[3] pääneuvoston vaatimuksesta allianssin ohjelman toinen pykälä muutettiin vuoden 1869 huhtikuussa seuraavanlaiseksi: »Se pyrkii ennen kaikkea luokkien täydelliseen ja lopulliseen poistamiseen sekä kummankin sukupuolen yksilöiden poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen yhdenvertaistamiseen.» Toim.