Kirjoitettu: 2. marraskuuta 1867
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 192–195. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 2. marraskuuta 1867
...Feeniläisten oikeudenkäynti Manchesterissa oli sitä, mitä saattoi odottaakin.[1] Olet varmaan lukenut, millaisen skandaalin »meikäläiset» ovat aiheuttaneet Reformiliitossa. Olen yrittänyt kaikin tavoin saada aikaan tätä englantilaisten työläisten mielenosoitusta feeniläisyyden puolesta.
Terve.
Sinun K. M.
Aikaisemmin olen pitänyt Irlannin eroamista Englannista mahdottomana. Nyt pidän sitä väistämättömänä, vaikka eroamisen jälkeen päädyttäneenkin valtioliittoon. Muutama päivä sitten ilmestynyt tämän vuoden »Maataloustilasto» osoittaa miten englantilaiset käyttäytyvät. Sen osoittaa lisäksi talonpoikien karkottamisen muoto. Irlannin varakuningas, lordi Abicorn (nimi on suunnilleen näin)[2] on »puhdistanut» viime viikkoina maatilansa karkottamalla väkivaltaisesti tuhansia ihmisiä. Heidän joukossa on myös varakkaita maanvuokraajia, joiden maanparannuskustannukset ja pääomansijoitukset on täten takavarikoitu! Missään muussa Euroopan maassa ei vierasmaalaisten herruudella ole tällaista alkuasukkaiden suoranaisen pakkoluovuttamisen muotoa.
[1] Feeniläiset olivat Irlannin pikkuporvarillisia vallankumouksellisia. Ensimmäiset feeniläisjärjestöt syntyivät vuonna 1857 Irlantiin ja USA:han, jossa ne yhdistivät irlantilaislähtöisiä siirtolaisia. Feeniläisten ohjelma ja toiminta heijasti Irlannin kansan laajojen joukkojen vastalausetta englantilaista siirtomaasortoa vastaan. Feeniläiset esittivät vaatimuksia maansa riippumattomuudesta, demokraattisen tasavallan pystyttämisestä, vuokraajatalonpoikien muuttamisesta viljelemänsä maan omistajiksi ym. Poliittisen ohjelmansa feeniläiset arvelivat voivansa toteuttaa aseellisen kansannousun avulla. Vuonna 1867 feeniläiset valmistelivat aseellista kapinaa, mutta saman vuoden syyskuussa Englannin hallituksen onnistui pidättää feeniläisliikkeen päämiehet ja asettaa heidät tuomioistuimen eteen.
Syyskuun 18. päivänä suoritettiin Manchesterissa feeniläisliikkeen kahden johtajan Kellyn ja Deasyn vapauttamiseksi aseellinen hyökkäys vankivaunua vastaan. Kellyn ja Deasyn pako onnistui, mutta tapahtumapaikalla joutui kiinni viisi henkilöä, joita syytettiin poliisimiehen murhasta yhteenoton aikana. Marraskuun 1.–23. päivinä olivat kiinnijoutuneet feeniläiset tuomioistuimen edessä Manchesterissa. Tällöin feeniläisten syyllisyyden todistamiseksi turvauduttiin valheellisiin todistuksiin ja muihin häpeällisiin menetelmiin. Tuomioistuin tuomitsi syytetyt kuolemaan. Eräs heistä (Maguire) armahdettiin myöhemmin ja toisen (Condon) kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Muut (Larkin, Allen ja O'Brien) teloitettiin Manchesterissa 23. marraskuuta 1867. Toim.
[2] — James Hamilton Abercorn. Toim.