Kirjoitettu: 24. elokuuta 1867
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 190–191. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 24. elokuuta 1867
...Parasta kirjassani on: 1. heti ensimmäisessä luvussa korostettu työn kaksoisluonne, sen mukaan, ilmaiseeko työ itsensä käyttöarvona vai vaihtoarvona (siihen nojaa tosiseikkojen koko ymmärtäminen); 2. lisäarvon käsitteleminen riippumattomana sen erityisistä muodoista, joina ovat voitto, korko, maankorko ym. Nimenomaan toisessa osassa tämä korostuu. Erityismuotojen käsittely klassisessa taloustieteessä, joka niputtaa ne alinomaa yhteen yleisen muodon kanssa, on olla Potrida.[1]
Pyydän sinua kirjoittamaan toivomuksesi, näkökantasi, kysymyksesi ym. painovalmiille arkeille. Se on minun kannaltani varsin tärkeätä, koska pidän silmällä 2. painosta, ennemmin tai myöhemmin.[2] Mitä tulee IV lukuun, niin oli kysynyt paljon hikeä löytää itse asiat, so. niiden riippuvuuden. Tämän tapahduttua työntyivät Siniset kirjat[3] toisensa jälkeen viimeistelyvaiheessa väliin, ja olin iloissani, kun näin teoreettisten tulosteni tosiasioiden täysin vahvistamiksi. On otettava myös huomioon että luku tuli kirjoitetuksi seuralaisina paiseet ja velkojain päivittäiset vierailut!
Toisen kirjan (kiertoprosessi) loppuosan johdosta, jota nyt kirjoitan, minun täytyy[4] käydä kimppuusi jälleen, kuten monia vuosia sitten, erään kohdan vuoksi!
Kiinteä pääoma on luontoismuodossa korvattava sanokaamme esim. 10 vuoden kuluttua. Sillä välin sen arvo palaa takaisin osittain ja asteittain sen avulla tuotettujen tavaroiden myynnin myötä. Tätä asteittain kohoavaa korvausta kiinteälle pääomalle tarvitaan vasta sitten (lukuunottamatta korjauksia ja muita sellaisia), kun se on aineellisessa muodossaan, esim. koneena vetänyt viimeisen virtensä. Ennen sitä on kapitalistilla kuitenkin koko ajan hallussaan nämä takaisinvirtaavat korvaukset.
Vuosia sitten kirjoitin Sinulle, että mielestäni siten syntynee eräänlainen kasaantumisvaranto, koska kapitalisti toki käyttää takaisinvirranneen rahan väliaikanakin, ennen kuin hän korvaa sillä kiinteän pääoman. Esiinnyit eräässä kirjeessäsi jotenkin pintapuolisesti tätä vastaan. Havaitsin myöhemmin, että MacCulloch esittelee tämän kuoletusrahaston kasaantumisvarantona. Vakuuttuneena siitä, että MacCulloch ei voi ajatella koskaan mitään oikeata, annoin asian hautautua. Hänen apologeettinen aikomuksensa on jo joutunut malthuslaisten kiistämäksi, mutta hekin myöntävät itse tosiasian.
Tehtailijana sinun täytyy kyllä tietää, mitä Te teette kiinteän pääoman korvauksilla ennen sitä ajankohtaa, jolloin se on korvattava luontoismuodossa. Ja Sinun on vastattava minulle tältä osin (ilman teoriaa, puhtaan käytännöllisesti).
Terveiset Mrs. Lizzylle.
Sinun K. M.
[1] — sekasotku. Toim.
[2] Valmistellessaan »Pääoman» ensimmäisen osan vuonna 1872 ilmestynyttä saksankielistä toista painosta Marx muokkasi melkoisesti sen tekstiä ja täydensi sitä sekä muutti samalla olennaisesti osan rakennetta. Tällöin hän otti huomioon Engelsin tässä kirjeessä esittämät toivomukset. Kuuteen lukuun suoritetun jaon sijasta on toisessa ja myöhemmissä saksankielisissä painoksissa seitsemän osastoa, joihin sisältyy 25 lukua. Neljäs luku, josta tässä kirjeessä on kysymys, muuttui neljänneksi osastoksi, jossa on 4 lukua. Tämän lisäksi eräs näistä luvuista, 12. luku, tuli jaetuksi viideksi kohdaksi ja 13. luku kymmeneksi. Toim.
[3] Siniset kirjat (Blue Books) on yhteinen nimitys Englannin parlamentin aineiston ja ulkoasiainministeriön asiakirjojen julkaisumuodolle. Sinisiä kirjoja, jotka ovat saaneet nimensä sinisistä kansilehdistään, on Englannissa julkaistu 17. vuosisadalta alkaen. Ne ovat maan taloudellisen ja diplomaattisen historian virallisena peruslähteenä.
Tässä tarkoitetaan vuonna 1862 asetetun Lapsityökomission (»Children's Employment Commission») viittä selontekoa sekä Valtakunnanneuvoston terveystarkastajan kahdeksatta selontekoa (»Eighth report of the medical officer of the Privy Council»). Viimeksi mainitun liitteenä oli tri Hunterin selonteko työläisten asunto-oloista, ja Marx käytti sitä laajasti hyväkseen »Pääoman» ensimmäisen osan 23. luvussa. Toim.
[4] Marx tarkoittaa »pääoman kiertoprosessin» erittelylle omistettua »Pääoman» toisen kirjan ensimmäistä varianttia. Tämä toisen kirjan variantti, jonka Marx oletettavasti kirjoitti pääasiassa vuonna 1865, on säilynyt käsikirjoituksena. Valmistellessaan painoon Marxin »Pääoman» toiseen kirjaan sisältyviä käsikirjoituksia Engels ei käyttänyt tätä ensimmäistä käsikirjoitusta sen vuoksi, että oli olemassa myöhempiä variantteja. Toim.