Kirjoitettu: 16. kesäkuuta 1867
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 185–186. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 16. kesäkuuta 1867
Hyvä Mauri!
Olen ollut viimeiset 8 päivää niin poissa tolaltani kaikenlaisten monsieur Gottfriedin[1] kanssa sattuneiden rähinöiden ja muiden samankaltaisten juttujen ja häiriöiden takia, että minun on ollut mahdollista vain harvoin saada rauhaa perehtyä arvomuotoon.
Muuten olisin lähettänyt Sinulle takaisin arkit[2] jo kauan sitten. Toisella arkilla on jonkin verran korostunut paiseittesi antama masennuksen leima, mutta se ei enää ole muutettavissa, ja olen sitä mieltä, ettet enää täydennyksellä voi sille mitään, sillä eihän poroporvari toki ole tottunut tämäntapaiseen abstraktiseen ajatteluun eikä varmaankaan tule mielisuosiolla kiusaamaan itseään arvomuodon parissa. Korkeintaan voisi tässä dialektisesti todistetun ohella todistella historiallisesti hieman laveammin, niin sanoakseni vahvistaa asian historiallisesti, vaikkakin välttämättömin on jo sanottu, Sinulla on kuitenkin niin paljon aineistoa tästä, että varmaankin voisit vielä suorittaa aiheeseen oikein hyvän tutustumismatkan, joka osoittaisi poroporvarille historian välityksellä välttämättömyyden rahan muodostumiseen ja sen ohessa tapahtuvaan prosessiin.
Olet tehnyt sen suuren virheen, että et ole tehnyt näiden abstraktisten kehittelyjen ajatuksenjuoksua havainnolliseksi useammalla pienellä alaosastolla ja erillisotsikoin. Tämä osa Sinun olisi pitänyt käsitellä siihen tapaan kuin on tehty Hegelin »Enzyklopädiessa»,[3] lyhyin kappalein, korostamalla jokaisen dialektisen siirtymisen erityisellä otsikolla ja mikäli mahdollista, kaikki syrjähypyt ja pelkät kuvaukset erikoiskirjasimin painettuina. Sellainen teos olisi näyttänyt jonkin verran oppikirjan kaltaiselta, mutta olisi olennaisesti helpottanut kirjan ymmärtämistä sangen suurelle lukijakunnalle. Jopa oppinut yleisö ei ole vielä lainkaan tottunut tämänlaatuiseen ajattelutapaan, ja sille on suotava tällöin kaikki mahdollinen helpotus.
Verrattuna aikaisempaan esitykseen (Duncker)[4] on edistyminen dialektisen kehittelyn terävyydessä varsin huomattava, itse esitystavassa taas minua miellyttää moni aikaisemmassa muodossa enemmän. On vahinko, että nimenomaan tärkeä toinen arkki on kärsinyt paiseiden ahdistuksesta. Mutta siitä ei voi enää mitään muuttaa, ja joka on kykenevä ajattelemaan dialektisesti, kuitenkin ymmärtää sen. Muut arkit ovat oikein hyviä ja ovat tuottaneet minulle paljon iloa...
...Olen lukenut Hofmannin.[5] Kemian uudempi teoria on kaikkine virheineen suuri edistysaskel aikaisempaan atomistiseen verrattuna. Molekyyli pienimpänä itsenäiseen olemassaoloon kykenevänä materian osana on täysin järkeenkäypä kategoria. Se on, kuten Hegel sanoo, ositusten loputtomassa jonossa eräs »solmu»,[6] joka ei päätä sitä, vaan pystyttää erään laadullisen eron. Aikaisemmin jakamisen rajaksi esitetty atomi on nyt enää pelkästään suhde, vaikka monsieur Hofmann joka sormenmitan päässä itse lankeaa vanhaan kuvitelmaan, jonka mukaan on olemassa todellisia jakamattomia atomeja. Yleensä ovat kirjassa todetut kemian edistysaskeleet todella valtavia, ja Schorlemmer sanoo tämän vallankumouksen menevän eteenpäin jatkuvasti, niin että voi odottaa joka päivä uusia mullistuksia.
Parhaat terveiset vaimollesi, tytöille ja sähkömiehelle.[7]
Sinun F. E.
Lähetän viisi arkkia tänään takaisin.
[1] — Gottfried Ermen. Toim.
[2] — »Pääoman» ensimmäisen osan arkit. Toim.
[3] G. W. F. Hegel. »Enzyklopädie der philosophischen Wissenschaften». Toim.
[4] Karl Marx. »Poliittisen taloustieteen arvostelua». Toim.
[5] August Wilhelm von Hofmann. »Einleitung in die moderne Chemie». Toim.
[6] Hegelin oppisanaston mukaan »solmupisteet» (Knoten) ovat aivan tietynlaisia liikkeen hetkiä, joissa vähittäisen määrällisen muuttumisen tuloksena esiintyy yhtäkkiä laadullinen muuttuminen, laadullinen hyppäys. (Ks. Hegelin teosta »Wissenschaft der Logik», Erster Teil, Dritter Abschnitt, 2.nbsp;Kapitel, huomautusta, joka koskee mittasuhteiden solmuviivoista esimerkkejä sekä sitä, että luonnossa ei muka esiinny hyppäyksiä. [Felix Meinerin toimittamassa saksankielisessä laitoksessa sivulta 381 alkaen.]) Toim.
[7] — Paul Lafarguelle. Toim.