Kirjoitettu: 7. kesäkuuta 1866
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 176–177. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 7. kesäkuuta 1866
...Sota on siis sittenkin tosiasia, ellei ihmettä tapahdu. Preussilaiset saavat kerskailusta nenälleen, ja tapahtui mitä tahansa on idylli Saksasta tipo tiessään. Pariisin ylioppilaiden keskuudessa toimiva proudhonilaisjoukkio (»Courrier français») saarnaa rauhaa julistaa sodan vanhentuneeksi, kansallisuudet mielettömyydeksi, hyökkää Bismarckia ja Garibaldia vastaan jne.[1] Polemiikkina kansalliskiihkoisuutta vastaan on heidän käyttäytymisensä hyödyllistä ja selitettävissä. Mutta he ovat irvokkaita. Proudhon-uskovaisina (täkäläiset sangen hyvät ystäväni Lafargue ja Longuet kuuluvat myös näihin), jotka ovat sitä mieltä, että koko Euroopan täytyisi istua ja se tulisi istumaan levollisesti takamuksillaan, kunnes »kurjuuden ja tietämättömyyden» lakaisevat pois ne herrat Ranskassa, joiden alaisuuteen he joutuvat sitä enemmän, mitä kovemmin kirkuvat »yhteiskuntatieteestä»...
[1] Sanomalehdessä »Le Courrier français» (»Ranskalainen kuriiri») julkaistiin 20. toukokuuta 1866 vetoomus »Aux étudiants des universités d'Allemagne et d'Italie, les étudiants de Paris» (»Saksan ja Italian yliopistojen opiskelijoille Pariisin opiskelijoilta») Preussin ja Itävallan kesken uhkaamassa olevan sodan johdosta. Tämän vetoomuksen sisältöön olivat vaikuttaneet voimakkaasti proudhonilaiset ajatukset. Pääneuvoston istunnossa kesäkuun 5. päivänä 1866 hahmoteltiin Marxin poissaollessa Pariisin opiskelijoille sekä kaikkien maiden nuorille osoitettua vastavetoomusta, jonka Lontoossa oleva ranskalainen jaosto oli laatinut kaikkien maiden työläisten nimissä. Marx oli tyytymätön tämän vetoomuksen sisältöön. Marx arvosteli laajasti proudhonilaisia asenteita kansallisuuskysymyksessä Pääneuvoston 19. kesäkuuta 1866 pidetyssä istunnossa (ks. Marx Engelsille 20. kesäkuuta 1866 ).Toim.