Kirjoitettu: 11. helmikuuta 1865
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 163–164. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 11. helmikuuta [1865]
Hyvä Fred!
Koska tänään on lauantai, arvelen, ettet lähetä juttuasi[1] menemään samana päivänä, ja täten olisi vielä aikaa seuraaville »jälkikäteisille» muutosehdotuksille:
1. Kohdassa, jossa kysyt, mitä työläiset haluavat? minä en vastaisi, kuten olet tehnyt, että työläiset Saksassa, Ranskassa ja Englannissa haluavat sitä ja sitä. Vastaus kuulostaa nimittäin, ikään kuin me olisimme hyväksyneet Itzigin[2] iskusanat (niin ainakin asia tullaan tulkitsemaan). Minä sanoisin sitä vastoin: Näyttää siltä, kuin Saksassa eturivin työläisten esittämät vaatimukset tällä hetkellä johtaisivat siihen jne.[3] Siten et lainkaan velvoita itseäsi mihinkään, mikä on sitäkin parempi, koska myöhemmin arvostelet itse yleistä äänioikeutta, mikäli se on vailla asiaankuuluvia edellytyksiä. (Sanalla »välitön» taas sitäpaitsi ei olisi esim. Englannissa ym. mitään mieltä, sehän on vain vastakohta preussilaisten keksimälle »välilliselle» äänioikeudelle.) Muoto, jossa tomppelit Saksassa ajattelevat valtion asioihinpuuttumisen tapahtuvan à la Lassalle, on sitä laatua, että on varottava samastumasta »sellaisiin» millään tavoin. On edullisempaa (ja varmempaa), jos tartut tomppeleita sanasta kiinni ja annat heidän itse sanoa, mitä he haluavat. (Sanon tomppelit, koska he ovat varsinainen järkeilevä, lassallistunut työläisten osa.)
2. En sanoisi vuosien 1848–1849 liikkeen epäonnistuneen, koska porvarit hangottelivat välitöntä yleistä äänioikeutta vastaan. Senhän juuri frankfurtilaiset selittivät aitosaksalaiseksi oikeudeksi, ja valtionhoitaja[4] julisti sen kaikkia muotoja noudattaen.[5] (Minun käsitykseni on myös, että heti kun asiasta tulee Saksassa vakavasti puhe, tätä äänioikeutta on käsiteltävä voimassaolevana lakina.) Minä yrittäisin selviytyä — koska ei ole tilaa pitempään esitykseen — senkaltaisella lauseella, että porvarit pitivät siihen aikaan levollisia oloja orjuuksineen parempana kuin edes taistelun näköalaa vapauksineen, tai muuta senkaltaista.
Kokonaisuudessaan on juttu varsin hyvä, ja nimenomaan »minun» mieltäni kutkuttaa kohta, jossa on selvitetty, miten nykyinen poroporvarillinen liike on itse asiassa olemassa vain poliisin armosta.
Pidän kovaa kiirettä.
Tervehdys.
Sinun K. M.
[1] Friedrich, Engels, »Die preussische Militärfrage und die deutsche Arbeiterpartei». Toim.
[2] — Lassallen. Toim.
[3] Engels otti huomioon tämän Marxin neuvon, ja esittäessään Saksan yleisen työväenyhdistyksen vaatimukset hän muotoili tämän kohdan kirjasessaan siten, ettei sitä voinut tulkita tekijän yhtymiseksi lassallelaisiin tunnuksiin. Hän noudatti niin ikään alempana mainittuja ehdotuksia, jotka koskevat Saksan porvariston vuosien 1848–1849 vallankumouksen aikana omaksumien asenteiden luonnehdinnan muuttamista. Toim.
[4] — Itävallan arkkiherttua Johann. Toim.
[5] Kyseessä on Fredrik-Vilhelm IV:n joulukuussa 1848 yksipuolisesti voimaansaattama perustuslaki, joka pohjautui Preussin lakiasäätävän kansalliskokouksen vuoden 1848 aikana käsittelemään ja feodaalipuolueen eduksi muotoiltuun luonnokseen. Tähän perustuslakiin jäi kuitenkin joitakin demokraattisia saavutuksia, mm. yleinen äänioikeus. Vuoden 1849 toukokuun 30. päivänä kuningas julkaisi uuden vaalilain, jossa toteutettiin korkeaan varallisuuskynnykseen ja eri väestökerrosten eriarvoiseen edustukseen perustuva kolmiluokkainen vaalijärjestelmä. Edustajainhuoneen nöyristelevä enemmistö hyväksyi elokuussa 1849 hallituksen esittämän perustuslain. Toim.