Kirjoitettu: 22.–29. marraskuuta 1864
Julkaistu: »The Bee-Hive Newspaper» -lehden 169. n:ossa 7. tammikuuta 1865
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 3. osa, s. 294–295. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Armollinen herra![1]
Lähetämme onnittelumme Amerikan kansalle sen johdosta, että Teidät on valittu uudelleen äänten valtaenemmistöllä.
Kun edellisen vaalinne maltillisena tunnuksena oli orjanomistajien mahdin vastustaminen, niin toisen vaalinne voitokkaana taisteluhuutona on: kuolema orjuudelle!
Heti Amerikan titaanimaisen kamppailun alusta alkaen Euroopan työläiset ovat tajunneet vaistomaisesti, että heidän luokkansa kohtalot ovat sidotut tähtilippuun. Eikö alueista käydyn ja tuon jylhän eepoksen alulle panneen taistelun pitänyt ratkaista, saako silmänkantamattomien lakeuksien maaperällä työskennellä siirtoasukas vai häpäiseekö sen orjien vartijan poljenta?
Kun 300 000 orjanomistajan harvainvalta rohkeni ensi kerran maailman historiassa kirjoittaa aseellisen kapinan liippuun sanan »orjuus», kun niillä samoilla paikkakunnilla, missä oli noin sata vuotta sitten syntynyt ensi kerran ajatus yhtenäisestä suuresta demokraattisesta tasavallasta, missä oli kuulutettu ensimmäinen ihmisoikeuksien julistus[2] ja annettu alkusysäys Euroopan 1700-luvun vallankumoukselle, kun niillä samoilla paikkakunnilla vastavallankumous kerskui ainaiseen tapaansa, että se on hävittänyt »entisen perustuslain laatimisen aikoina vallinneet aatteet», ja sanoi, että »orjuus on otollinen instituutio ja itseasiassa ainoa pääoman ja työn suhdetta koskevan suuren ongelman ratkaisu», ja julisti kyynillisesti ihmiseen kohdistuvan omistuksen »uuden rakennuksen kulmakiveksi», silloin Euroopan työväenluokka ymmärsi heti — jo ennen kuin yläluokkien harjoittama gentry-konfederoitujen asian fanaattinen puolustus oli ollut sille pahaenteisenä varoituksena — että orjanomistajien kapina merkitsi hälytyskellon soittoa, joka kutsui omaisuutta yleiseen ristiretkeen työtä vastaan, ja että työtätekevien kohtalot, heidän tulevaisuudentoiveensa ja jopa aikaisemmat saavutuksensakin on pantu yhden kortin varaan tuossa valtavassa sodassa Atlantin valtameren toisella puolen. Siksi työväenluokka kesti kaikkialla kärsivällisesti puuvillakriisin[3] aiheuttaman puutteen, vastusti kiihkeästi interventiota, jota vallanpitäjät hankkivat itsepintaisesti orjanomistajien hyväksi, ja suoritti suurimmassa osassa Euroopan maita veriveronsa oikean asian puolesta.
Niin kauan kuin työläiset — tuo pohjoisvaltioiden todellinen poliittinen voima — sallivat orjuuden häväistä omaa tasavaltaansa, niin kauan kuin he mahtailivat neekerin edessä, jota ostettiin ja myytiin hänen suostumustaan kysymättä, valkoisen työläisen suurella etuoikeudella myydä itse itsensä ja valita itse isäntänsä — niin kauan he eivät pystyneet saavuttamaan todellista työn vapautta eivätkä kannattamaan eurooppalaisia veljiään näiden vapautustaistelussa. Mutta nyt on sisällissodan verinen aalto pyyhkäissyt pois tuon esteen edistyksen tieltä.
Euroopan työläiset uskovat varmasti, että samoin kuin Amerikan vapaussota[4] pani alulle porvariston herruuden aikakauden, samoin myös Amerikan sota orjuutta vastaan panee alulle työväenluokan herruuden aikakauden. He pitävät tulevan aikakauden viestinä sitä, että Abraham Lincoln, työväenluokan rehellinen poika, on saanut osakseen johdattaa maansa orjuutetun ihmisrodun vapautuksen ja yhteiskuntajärjestelmän uudistamisen puolesta käytävien ennen näkemättömien taistelujen läpi.
[1] Kansainvälisen työväenliiton kirjeen USA:n presidentille Abraham Lincolnille tämän uudelleenvalitsemisen johdosta kirjoitti Pääneuvoston päätöksen mukaisesti Marx. Amerikan sisällissodan ollessa kuumimmillaan tällä kirjeellä oli suuri merkitys. Siinä korostettiin Amerikan orjuudenvastaisen sodan valtavaa vaikutusta koko kansainvälisen proletariaatin kohtaloihin. Toim.
[2] Tässä tarkoitetaan sitä Itsenäisyysjulistusta, jonka Englannille kuuluneen kolmentoista Pohjois-Amerikan siirtokunnan edustajat hyväksyivät Philadelphian kongressissa 4. heinäkuuta 1776. Julistuksessa pohjoisamerikkalaiset siirtokunnat ilmoittivat erkanevansa Englannista ja perustavansa itsenäisen tasavallan, Amerikan Yhdysvallat. Tämä asiakirja muotoili sellaiset porvarillis-demokraattiset periaatteet kuin yksilön vapauden, kansalaisten tasavertaisuuden lain edessä, kansan suvereniteetista jne. Amerikan porvaristo ja suurmaanomistajat loukkasivat kuitenkin heti alusta pitäen asiakirjassa julistettuja demokraattisia oikeuksia, syrjäyttivät kansanjoukot poliittisesta elämästä ja säilyttivät orjuuden. Toim.
[3] Puuvillakriisi puhkesi Amerikan sisällissodan aikana, kun pohjoisvaltioiden laivaston saarrettua eteläiset orjavaltiot puuvillan tuonti Amerikasta estyi. Huomattava osa Euroopan puuvillateollisuudesta joutui tuolloin lamatilaan, mikä pahensi tuntuvasti työläisten asemaa. Vaikeuksistaan huolimatta Euroopan proletariaatti tuki päättävästi pohjoisia osavaltioita. Toim.
[4] Englannin pohjoisamerikkalaisten siirtokuntien vapaussodan (1775–1783) sai aikaan tuolloin muovautuvan Amerikan porvarillisen kansakunnan pyrkimys itsenäisyyteen ja esteiden hävittämiseen kapitalismin kehityksen tieltä. Pohjoisamerikkalaisten voiton tuloksena syntyi riippumaton porvarillinen valtio, Amerikan Yhdysvallat. Toim.