Kirjoitettu: 9. maaliskuuta 1854
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Sosialistisesta vallankumouksesta. Kokoelma», s. 156–158. Kokoelman laatineet F. Teplov ja N. Davytov. © Kustannusliike Edistys, Moskova 1978 (Werke, Bd. 10, S. 125–126.)
Skannaus: Miikka Palokangas
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoossa 9. maaliskuuta
1854 Dean Street 28, Soho
Valitan mitä syvimmin, että en voi ainakaan tällä hetkellä lähteä Lontoosta ja että minulta on siten viety mahdollisuus esittää suullisesti, millaisella ylpeydellä ja kiitollisuudella kutsu työläisparlamentin kunniaedustajaksi minut täyttää.[1] Jo tämän parlamentin kokoonkutsuminen todistaa uuden aikakauden alkaneen maailmanhistoriassa. Tieto tästä merkittävästä tapahtumasta herättää koko Euroopan ja Amerikan työväenluokan toivon.
Missään muussa maassa ei pääoman sortovalta ja työläisten orjuus ole saavuttanut niin korkeata kehitysastetta kuin Isossa-Britanniassa. Missään ei ole kokonaisia teollisia armeijoita hallitsevien miljonäärien ja kädestä suuhun elävien palkkaorjien välisiä ryhmiä lakaistu niin perusteellisesti maan pinnalta. Täällä ei enää ole mannermaan tapaan olemassa talonpoikien ja käsityöläisten suuria luokkia, jotka ovat miltei yhtä riippuvaisia omaisuudestaan kuin työstään. Isossa-Britanniassa on toteutunut miltei täydellinen omistuksen erottaminen työstä. Siksi ei nykyajan yhteiskunnan muodostavien kahden luokan välinen sota ole saanut missään muussa maassa niin valtaisaa laajuutta ja selväpiirteisyyttä.
Juuri sen vuoksi brittiläinen työväenluokka on kelpoisin ja pätevin johtamaan sitä suurta liikettä, jonka tuloksena täytyy lopuksi olla työn täydellinen vapautus. Se on sitä asemansa selkeän tiedostamisen, valtavan lukumääräisen enemmyytensä, menneisyyden tuhoisista taisteluista saamansa kokemuksen sekä nykyisen moraalisen voimansa ansiosta.
Ison-Britannian miljoonat työläiset ovat ensimmäisinä laskeneet uuden yhteiskunnan reaalisen perustan — nykyaikaisen teollisuuden, joka muutti luonnon hävittävät voimat ihmisen tuotantovoimiksi. Englannin työväenluokka on voittamattomalla energialla, hiellään ja ymmärryksellään luonut aineelliset edellytykset itse työn aateloinnille ja sen hedelmien moninkertaistamiselle siinä määrin, että yleinen runsaus mahdollistuu.
Luodessaan nykyaikaisen teollisuuden ehtymättömät tuotantovoimat se loi ensimmäisen edellytyksen työn vapauttamiselle. Nyt sen on toteutettava tämän toinen edellytys. Sen on vapautettava nämä rikkautta luovat voimat monopolin häpeällisistä kahleista ja alistettava ne tuottajien yhteiseen kontrolliin. Tähän mennessä tuottajat ovat sallineet sen, että juuri heidän työnsä tuotteet kääntyvät heitä vastaan ja muuttuvat heidän oman orjuutuksensa välineiksi.
Työväenluokka on valloittanut luonnon; nyt sen on valloitettava ihmiset. Tässä urakassa onnistuakseen siltä ei puutu voimaa, mutta kylläkin sen yhteisen voiman organisointia; työväenluokan organisointi kansallisessa mittakaavassa — siinä on mielestäni se suuri ja kunniakas päämäärä, johon työläisparlamentti pyrkii.
Jos työläisparlamentti pysyy uskollisena niille aatteille, jotka sen ovat synnyttäneet, silloin täytyy tulevien historioitsijoiden kertoa, että Englannissa oli vuonna 1854 kaksi parlamenttia, yksi Lontoossa ja yksi Manchesterissa — rikkaiden parlamentti ja köyhien parlamentti — mutta tosi miehiä istui vain työläisten, ei herrojen parlamentissa.
Kunnioitettavasti teidän
Karl Marx
[1] Työläisparlamentti — vuonna 1853 lakkotaistelun nousun aikana Englannissa chartistit yrittivät perustaa Joukkoliike-järjestön yhdistämällä trade unionit ja työläisten laajat järjestymättömät kerrokset. Liikkeen johtajana piti olla Työläisparlamentin, joka valittiin joukko- ja ammattiliittokokouksissa. Työläisparlamentti piti istuntojaan Manchesterissa 6.–18. maaliskuuta 1854. Kunniavaltuutettuna istuntoihin kutsuttu Marx ei päässyt tulemaan. Myöhemmin työläisparlamentin johtamisen ottivat käsiinsä tradeunionistit, jotka suhtautuivat kielteisesti poliittiseen taisteluun. Vuoden 1854 jälkeen Työläisparlamentti ei enää kokoontunut. Toim.