Kirjoitettu: 18. maaliskuuta 1852
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 73. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Manchester], 18. maaliskuuta 1852
...Jones on muuten sangen oikeassa pannessaan nyt, kun vanha O'Connor on lopullisesti järjiltään, kaikki pillit soimaan. Nyt on hänen tilaisuutensa, ja jos kansalainen Hiphip-hurraa[1] lisäksi putoaa kelkasta, Jonesin menestys on varma. Kaikesta näkemästäni päätellen ovat chartistit[2] niin hajallaan ja harhautuneita ja samanaikaisesti siinä määrin ilman käyttökelpoisia ihmisiä, että he joko lähtevät täysin eri teille ja pirstoutuvat klikeiksi ja siis heidän on muodostuttava käytännössä pelkiksi financialsin[3] lisäkkeiksi taikka sitten liike järjestetään uudelleen jonkin kelpo ihmisen toimesta aivan uudelle pohjalle. Jones on aivan oikealla tiellä, ja me voimme kyllä sanoa, ettei hän ilman meidän oppiamme olisi päässyt oikealle tielle eikä koskaan huomannut, miten voidaan toisaalta chartistipuolueen uudelleenrakentamisen ainoa pohja, työläisten teollisuusporvaria kohtaan tuntema vaistomainen luokkaviha paitsi säilyttää, myös laajentaa sitä edelleen, kehittää sitä ja tehdä siitä valistuspropagandan pohja, — ja toisaalta pysyä kaikesta huolimatta edistyksellisenä, asettua vastustamaan työläisten taantumuksellisia mielihaluja ja heidän ennakkoluulojaan. Herra Harney tulee muuten joutumaan ymmälle, jos hän jatkaa entiseen tapaan; häntä tukevien uneksijoiden klikki tulee osoittamaan hänelle pian ovea, eivätkä edes Košciuszkon ja muiden »patrioottien» muotokuvat, joita hänellä on jopa vessapaperilla, tule häntä pelastamaan...
[1] — George Harney. Toim.
[2] Chartismi oli 1830-luvulta 1850-luvun puoliväliin esiintynyt Ison-Britannian työläisten poliittinen liike, jonka tunnuksena oli Kansan chartan (People's Charter) toteuttaminen. Tämä sisälsi vaatimuksen yleisestä äänioikeudesta ja useista edellytyksistä, joiden tarkoituksena oli taata tämä oikeus työläisille. Toim.
[3] Finanssirefonnistit (financials) olivat englantilaisia porvarillisia radikaaleja, jotka kuuluivat Parlamentti- ja finanssireformin kansalliseen liittoon. Tämä liitto perustettiin 1849, ja sen tarkoituksena oli saada aikaan äänioikeusreformi (niin sanottu Pikku charta) sekä verotusuudistus. Asettamalla oman ohjelmansa chartistien vaatimusten vastapainoksi nämä porvarilliset radikaalit laskelmoivat voivansa hajottaa chartistiliikkeen ja alistaa vaikutusvaltaansa työväenjoukot oloissa, jolloin Englannin työväenluokan poliittinen toimeliaisuus oli laskussa chartistien vuoden 1848 huhtikuun 10. päivän mielenosoituksen epäonnistuttua. Porvarillisten radikaalien agitaatiolla, jota tukivat Cobden, Bright sekä myös chartistien reformistiset ainekset O'Connorin johdolla, ei ollut menestystä. Suurin osa chartisteja jäi 1850-luvullakin uskolliseksi Kansan chartalle. Parlamentti- ja finanssireformin kansallinen liitto hajosi vuonna 1855. Toim.