Kirjoitettu: 9. joulukuuta 1851
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 62–63. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 9. joulukuuta 1851
28, Dean Street, Soho
Hyvä Frederic!
Olen viivyttänyt vastausta, koska olin aivan tolaltani näistä tragikoomisista tapahtumista Pariisissa. En voinut sanoa Willichin tavoin: »Kummallista, emme ole saaneet Pariisista mitään tiedoksiantoa!» En voinut myöskään Schapperin tavoin jatkuvasti keskustella Schärttnerillä oluttuopin ääressä. Pelastaakseen isänmaan S[chapper] nukkui muutaman henkivartijan kera kaksi yötä Schärttnerin luona muka ollakseen vartiossa. Nämä herrat, kuten Löwe von Calbe ja Kumpp., olivat pakanneet laukkunsa, mutta koska varovaisuus on rohkeuden paras osoitus, päättivät he saapastella sinne vasta kun asia on »selvennyt».
Oletko lukenut Louis Blancin vetistelyt?[1] Seuraavana päivänä Bernard le Clubiste protestoi sitä vastaan että hänkin olisi muka allekirjoittanut tämän valituksen...
...Siis mitä kirjoittaisin Sinulle tilanteesta? Sen verran on selvillä että proletariaatti on säästänyt voimiaan. Bonaparte on tilapäisesti voittanut koska hän muutti yön aikana avoimen äänioikeuden salaiseksi. Huolimatta kaikista d'Argoutin jälkikäteisselityksistä hän on ostanut armeijan pankista pihistämällään miljoonalla punnalla. Onnistuisiko häneltä kaappaus vielä kerran, jos vaalien tulos olisi häntä vastaan? Aänestääkö enemmistö ylipäätänsä lainkaan? Orléans'it ovat matkustaneet Ranskaan. On vaikeata, jopa mahdotonta ennakoida lopputulos draamassa, jonka sankarina on Krapülinski.[2] Joka tapauksessa tilanne näyttää minusta pikemminkin parantuneen kuin pahentuneen vallankaappauksen ansiosta. Bonapartesta on helpompi selvitä kuin kansalliskokouksesta ja sen kenraaleista. Ja kansalliskokouksen diktatuuri oli ovella.
Techowin ja Kumppaneiden pettymys on mehukas, heidän jotka päkivät Ranskan armeijassa ilman muuta demokraattisen kolminaisuuden, vapauden, veljeyden, tasa-arvoisuuden apostolin. Ihmisparat! Herrat Mazzini ja Ledru voivat nyt myös mennä rauhassa nukkumaan. Katastrofi oli emigranttien vararikko. On osoittautunut että emigrantit ovat vallankumouksen kannalta merkityksettömiä. Herrat olivat nimittäin päättäneet pysäyttää maailmanhistorian kunnes Kossuth palaa. Muuten keräys viimeksi mainitun puolesta on tuottanut Lontoossa täsmälleen 100 d., lue penceä.
Salut.
Sinun K. M.
[1] Viittaus Louis Blancin johtaman, Lontoossa olevan ranskalaisen emigranttiryhmän vetoomukseen Ranskan kansalle vuoden 1851 joulukuun 2. päivän vallankaappauksen yhteydessä. Toim.
[2] Krapülinski oli Heinen »Kaksi ritaria» -runon sankari, huikentelevainen puolalainen aatelismies; sukunimi on muodostettu ranskan kielen sanasta »crapule», joka merkitsee mässäilyä, ahmattimaisuutta, juoppoutta, mutta myös tyhjäntoimittajaa, hylkiötä. Nimellä Krapülinski Marx tarkoittaa tässä Louis Bonapartea. Toim.