Kirjoitettu: 13. syyskuuta 1851
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 58. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 13. syyskuuta 1851
...Myös Italian komitea[1] on jakautunut. Merkittävä vähemmistö on lähtenyt pois. Mazzini kertoo huolestuneesti tästä tapauksesta »Voix du Peuple'ssa».[2] Pääsyyt ovat kuulemma seuraavat. Aluksi Jumala. He eivät halua mitään jumalaa. Edelleen, ja tämä on vakavampaa, he syyttävät mestari Mazzinia työskentelystä itävaltalaisten eduksi, koska hän saarnaa kapinaa, ts. vaatii sitä ennenaikaisesti. Lopuksi he vaativat italialaisten talonpoikien aineellisten etujen välitöntä puolustamista, mikä ei ole mahdollista hyökkäämällä toisaalta porvariston ja liberaalisen aateliston, jotka muodostavat Mazzinin suuren falangin, aineellisten etujen kimppuun. Tämä viimeisin asia on erityisen tärkeä. Jos Mazzini tai kuka muu tahansa asettuu johtamaan agitaatiota Italiassa eikä tällä kertaa rohkeasti ja viivyttelemättä muuta talonpoikia puolivuokraviljelijöistä vapaiksi maanomistajiksi — italialaisten talonpoikien asema on kauhea, olen nyt tutkinut koko sonnan läpikotaisin —, niin Itävallan hallitus tulee vallankumouksen sattuessa turvautumaan galitsialaisiin keinoihin.[3] Se on jo uhannut »Lloydissa» »täydellisellä omistusmuotojen mullistuksella» ja »levottoman aateliston tuhoamisella». Jolleivät Mazzinin silmät vieläkään aukea, niin hän on typerys. Agitaatiointressit ovat tosin mukana kuvassa. Mistä olisi otettava 10 milj. frangia, jos hän työntää porvaria luotaan? Kuinka olisi pidettävä aatelisto tukenaan, jos sille julistetaan että kyseessä on ennen kaikkea sen pakkoluovutus? Nämä ovat tuollaisten vanhan koulun demagogien vaikeuksia...
[1] Rooman tasavallan kukistuttua heinäkuussa 1849 huomattava määrä Perustavan kokouksen edustajia pakeni maasta Englantiin, jossa he muodostivat väliaikaisen Italian kansalliskomitean; siihen kuuluivat Mazzini ja hänen kannattajansa. Komitean valinneet henkilöt myönsivät sille oikeuden hoitaa lainoja kansallisen asian hyväksi ja käsitellä kaikkia kysymyksiä jotka koskivat Italian kansalaisia. Toim.
[2] »Voix du Peuple» on luultavasti kirjoitusvirhe; kyse on ilmeisesti »Voix du Proscrit» -lehdestä. Toim.
[3] Marx tarkoittaa Itävallan hallituksen politiikkaa, joka tähtäsi Galitsian ukrainalaisen talonpoikaisten ja puolalaisen aateliston välisten luokka- ja kansallisten vastakohtaisuuksien hyväksikäyttöön päämääränään Puolan kansallisen vapautusliikkeen nujertaminen.
Pyrkiessään takaamaan itselleen Galitsian talonpoikaisten tuen taistelussa Puolan kansallista vapautusliikettä vastaan (1846) myös vuoden 1848 vallankumouksellisten tapahtumien aikana Itävallan hallitus ilmoitti tämän vuoden keväällä päätöksestä päivätöiden ja muutamien muiden talonpoikien feodaalivelvollisuuksien peruutuksista. Tämä oli kuitenkin puolinainen reformi, joka jätti tilanherrojen maanomistusoikeuden koskemattomaksi ja sälytti talonpoikien harteille jättiläismäisen lunastustaakan, jonka maksaminen venyi muutaman vuosikymmenen mittaiseksi. Toim.