Kirjoitettu: Noin 17. maaliskuuta 1845
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 24–26. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Barmen, 17. maaliskuuta 1845
Hyvä Marx!
Eilen Hess antoi minulle Sinun kirjeesi. Mitä käännöksiin tulee, niin koko asia ei ole vielä täysin järjestyksessä. Bonnissa halusin käännättää Fourier'ta muutaman sikäläisen ihmisen voimin valvontani ja johtoni alaisena, tietysti ilman Fourier'n kosmogonista järjettömyyttä,[1] ja mikäli kustantaja olisi suostunut, julkaista jutun sellaisen kirjaston ensimmäisenä osana. Puhuin äsken B[aedeker]in, »Gesellschaftsspiegelin»[2] kustantajan kanssa siitä, ja näytti ettei hän ollut aivan haluton, vaikka hänellä ei olekaan varoja laajemman kirjaston julkaisemiseen. Jos julkaisemme jutun tällaisena, se on joka tapauksessa parasta antaa Leskelle tai jollekulle muulle, joka voi rahoittaa asian. Itselläni näiden juttujen kääntämiseen ei ole kesällä aikaa, koska minun on tehtävä valmiiksi englantilaisjutut. Ensimmäinen työ[3] lähti tällä viikolla Wigandille, ja koska olen sopinut hänen kanssaan että hän maksaa minulle 100 taalaria saatuaan käsikirjoituksen, luulen saavani rahaa 8–12 päivän sisällä ja voivani lähettää Sinulle. Tällä välin Brysselissä on 26. päivänä 122 frangia 22 centimeä nostettavana.
Oheisena tilausrahojen loput; jolleivät elberfeldiläiset olisi niin kauheasti viivästyttäneet asiaa — he olisivat voineet kerätä kokoon amis-bourgeois'eiltaan[4] vielä ainakin kaksikymmentä taaleria — olisivat rahat tulleet pikemmin ja niitä olisi ollut enemmän.
En tiedä olisiko kirjaston kohdalla juttujen historiallinen seurausjärjestys paras. Kehityksen yhtenäisyys olisi kuitenkin jatkuvasti keskeytettävä, koska ranskalaiset ja englantilaiset toki välttämättä vaihtelevat. Sitä paitsi luulen, että olisi parempi uhrata tässä teoreettinen intressi käytännölliselle edulle ja aloittaa jutuilla, jotka antavat saksalaisille eniten aineistoa ja ovat periaatteitamme lähempinä; siis Fourier'n, Owenin, saint-simonistien ym. parhaat jutut. Morelly voisi myös olla ensimmäisten joukossa. Historiallisen kehityksen voisi esittää aivan lyhyesti koko julkaisusarjan johdannossa, ja jokainen lukija suunnistautuisi helposti sellaisenkin järjestelyn vallitessa. Voisimme tehdä johdannon yhdessä, Sinä ottaisit Ranskan, minä Englannin. Ehkä se kävisi jo Brysselissä, kun aikomukseni mukaan tulen sinne 3 viikon päästä; ainakin voisimme pohtia asiaa.
Minusta näyttää joka tapauksessa aivan välttämättömältä alkaa heti alusta jutuilla, jotka vaikuttavat saksalaisiin käytännöllisesti ja iskevästi ja säästävät meiltä vaivan sanoa vielä kerran se, mitä toiset ovat ennen meitä sanoneet. Jos haluaisimme tarjoilla sosialismin historian lähdekokoelmaa tai ennemminkin historiaa lähteiden mukaan ja niiden välityksellä, niin pelkäänpä ettemme saisi asioita pitkään aikaan valmiiksi, ja päälle päätteeksi olisimme pitkäveteisiä. Siksi puollankin sitä, että julkaisemme vain sellaisia juttuja joiden positiivinen sisältöön vielä tänäänkin suurimmaksi osaksi käyttökelpoista. Godwinin »Political Justice», politiikan kritiikkinä poliittiselta ja kansalaisyhteiskunnalliselta kannalta, tipahtaa pois huolimatta monista hienoista kohdista, joissa G[odwin] koskettaa kommunismia. Sillä annathan Sinä politiikan täydellisen kritiikin. Sitäkin enemmän, kun G[odwin] tulee kirjoituksensa lopussa siihen tulokseen, että ihmisen on mahdollisuuksien mukaan vapauduttava yhteiskunnasta ja käytettävä sitä vain ylellisyysesineenä (»Political Justice», II, 8. kirja, lisäys 8. lukuun) ja ylipäätänsä on tuloksissaan näin lopullisen anti sosiaalinen. Olen muuten tehnyt kirjasta muistiinpanoja hyvin kauan sitten, kun en ole ollut selvillä monista asioista, ja minun on joka tapauksessa käytävä se vielä kerran läpi, koska on varsin mahdollista että jutussa piilee enemmän kuin mitä silloin siitä löysin. Mutta jos otamme kokoelmaan Godwinin, niin ei hänen täydentäjäänsä Benthamiakaan saa jättää pois, vaikka tämä onkin aikamoisen ikävystyttävä ja teoreettinen.
Kirjoita minulle tästä, ja sitten voimme katsoa mitä on tehtävissä. Koska tämä aate on pälkähtänyt meidän molempien päähän, on se joka tapauksessa toteutettava, tarkoitan kirjastoa. Hess tulee tietysti mielihyvin osallistumaan siihen ja minä samoin, heti kun vapatuu aikaa. Hessillä sitä on, koska hän ei tällä hetkellä »Gesellschaftsspiegelin» toimittamista lukuunottamatta puuhaile mitään.
Jos pääasiallisesti tulemme yhteisymmärrykseen, voimme selvittää asian täydellisesti ja ryhtyä heti työhön Brysseliin tuloni jälkeen, jota tämän asian vuoksi joudutan.
»Kriittinen kritiikki»[5] — luulen jo kirjoittaneeni Sinulle, että se on saapunut — on aivan suurenmoinen. Sinun vasta-arviosi juutalaiskysymyksestä, materialismin historiasta ja mystères'istä[6] ovat komeita ja niiden vaikutus tulee olemaan erinomainen. Mutta kaiken kaikkiaan juttu on liian iso. Se majesteettinen halveksunta, jolla molemmat esiinnymme »Literatur Zeitungia» vastaan, muodostaa aikamoisen vastakohdan niille 22 painoarkille, jotka sille omistamme. Sen lisäksi enin osa spekulatiivisen ja abstraktin filosofoinnin kritiikistä jää toki laajemmalle yleisölle ymmärtämättömäksi eikä kiinnosta kaikkia. Mutta muuten koko kirja on mahtavasti kirjoitettu ja saa nauramaan kipeäksi. B[auer]it eivät pysty sanomaan sanaakaan vastaan. Jos Bürgers arvostelee sen Püttmannin[7] ensimmäisessä vihkossa, hän voi muuten mainita syyn, miksi olen tehnyt työtä sen parissa niin vähän ja kirjoitin vain sen, mitä voitiin kirjoittaa ilman syvempää asioihin perehtymistä. Syynä on minun lyhyt kymmenpäiväinen läsnäoloni Pariisissa. Muuten näyttäisi koomiselta, että minun osuuteni on siinä 1,5 ja Sinun yli 20 painoarkkia. Kappale »huorasuhteista» Sinun olisi parasta pyyhkiä yli. Se on liian vähäinen ja täysin merkityksetön.
Kummallista, että kirjaston lisäksi olen keksinyt Sinun kanssasi erään toisen suunnitelman. Minäkin halusin kirjoittaa Püttmannille Listin kritiikin — onneksi sain Püttmannilta tietää aikomuksesi ajoissa. Muuten halusin käydä Listiin käsiksi käytännöllisesti, kehitellä hänen järjestelmänsä käytännöllisiä seurauksia. Niinpä aion hieman laajentaa erästä Elberfeld-puhettani (esitelmät painetaan Püttmannin lehdessä), jossa jo tein tämän lyhyesti. Oletan sitä paitsi Bürgerin Hessille kirjoittaman kirjeen ja Sinun ominaisuuksiesi perusteella, että Sinä kohdistat suurempaa huomiota Listin premisseihin kuin hänen johtopäätöksiinsä...
[1] Engels viittaa Fourier'n keskeneräisen työn »Kolmesta ulkoisesta ykseydestä» käännökseen. Tämä työ julkaistiin postuumina fourierilaisten aikakauslehdessä »La Phalange» (»Falangi») vuonna 1845. Samassa lehdessä ilmestyivät myös kosmogoniaa käsittelevät Fourier'n käsikirjoitukset. Toim.
[2] »Gesellschaftsspiegel» (»Yhteiskuntapeili») oli kerran kuussa ilmestyvä aikakauslehti, jota toimitettiin Moses Hessin johdolla Elberfeldissä vuosina 1844–1845. Lehti julkaisi »tosien sosialistien» artikkeleita. Toim.
[3] Friedrich Engels, »Die Lage der arbeitenden Klasse in England». Toim.
[4] — porvariystäviltään. Toim.
[5] Karl Marx ja Friedrich Engels, »Die heilige Familie oder Kritik der kritiscnen Kritik. Gegen Bruno Bauer und Konsorten.» Toim.
[6] Eugéne Sue, »Les mystères de Paris» (»Pariisin salaisuudet»), Toim.
[7] — »Rheinische Jahrbücher». Toim.