Me tahdomme jyrkästi eroittaa yksilöllisen, individualistisen opetuksen yksilöllisyysopista eli individualismista. Koulun on pyrittävä kaikin voimin juuruttamaan lasten sieluista pois niitä itsekkäisyyden pahoja henkiä, jotka ovat seuranneet ihmistä menneisyydestä, valmistettava kasvattejaan tulevaisuutta varten, pyrittävä jo koulun penkillä luomaan tulevaisuuden kollektiiveja ja kasvattamaan mahdollisimman lujaa yhteishenkeä ja solidarisuutta.
Yksilöllistäminen ei estä tätä. Sosialistisessakin yhteiskunnassa on korkein arvo persoonallisuus. Mutta tämä persoonallisuus voi puhjeta täydellisimpään hienouteensa vain tasa-arvoisten solidaarisessa yhteiskunnassa. Individualistinen koulu kehittää halua etusijalle pyrkimiseen ja toisten hyväkseen käyttämiseen. Sosialistinen kasvatus, joka pyrkii muodostaman hienostuneeseen yksilöllisyyteen perustuvia kollektiiveja johtaa siihen, että yksilö koettaa kehittää kaikkia kykyjään voidakseen palvella kokonaisuutta. Päämäärä on siinä esteitten poistaminen erikoisen lahjakkaiden kykyjen tieltä.
— Anatoli Lunatšarski: Työkoulun periaatteet (1918)