Tannerit, Paasivuoret, Valppaat, Tokoit — kaikilla niillä on sama sosialidemokratinen pohja ja pyrkimysperä. Ne eivät luota työväen sosialistiseen vallankumoukseen, ne hylkäävät työväen diktatuurin, ne sanovat, ettei maailma ja eritoten Suomi ole vielä kypsä yhteiskunnallis-taloudelliselle vallankumoukselle.
Siksi ne kaikki pyrkivät kansanvaltaisiin uudistuksiin porvarillisen järjestelmän puitteissa. Siksi ne kaikki suosittelevat rauhallisia laillisia keinoja työväen tilan parantamiseksi. Siksi ne kaikki vastustavat työväen aseellista vallankumousta ja vallankumouksellista sosialismia, kommunismia. [...]
Suomen työväki on vielä suureksi osaksi sosialidemokratisen ajatustavan pohjalla. Vallankumouksellinen sosialismi, kommunismi ei ole varsin monille valjennut. Ei ole vielä kaikille selvinnyt työväen diktatuurin ja sosialistisen vallankumouksen mahtava aate. Sovitteleva ja porvarilliseen yhteiskuntaan sopeutuva sosialidemokratia pyrkii katkaisemaan siivet terveeltä, proletaariselta bolshevistiselta vallankumouksellisuudelta. Hirveä tappio, joka keväällä löi mielet pyörryksiin, lamautti ensin. Ei näkynyt toivoa ei päämäärää. Sitä yrittivät käyttää hvväkseen tannerit.
Mutta meille pakolaisille vallankumousmiehille antoi kommunismi ajatuksen kiinteyden, päämäärän selkeyden, uuden toivon ja taistelutarmon. Samoin on tuo sosialistisen vallankumouksen suuri aate uudelleen kokoava ja eteenpäin johtava punakaartilaiset ja vallankumouksellisen proletariaatin Suomessakin.
— Lauri Letonmäki: Valkoinen sosialidemokratia — punainen kommunismi (1918)