Julkaistu: 18. elokuuta 1908
Lähde: Työmies n:o 188, 18. elokuuta 1908, s. 7–8.
Skannaus: Kansalliskirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Työmiehen n:o 185 näin kirjotuksen, jonka oli allekirjoittanut "palvelijatar".
Todellisuudessa on kumminkin mainittu kyhäys niin kaukana kansan syvien rivien käsitteistä että jo se yksistään todistaa kirjoittajan purjehtivat salanimen varjossa.
Minkälainen käsitys porvarillisella yläluokalla on palvelijattarien ja koko työläisluokan sivistyksestä ja henkisestä elämästä yleensä?
Täsmälleen yhtä pitävä, kun tanssi-iltamissa käyneellä palvelijattarellakin.
Rouva sanoo ensimmäiseksi, kun kysymys tulee ulosmenosta, että saahan mennä pariksi tunniksi kunhan vaan vältät työväen kokouksia ja iltamia sillä siellä ei ole mitään jalostuttavaa.
Tanssi-iltamissa käyneellä palvelijattarella näyttää olevan sama käsitys, kun useilla yläluokkalaisilla, että palvelijattarilla ja yleensä työläisten muilla joukoilla ei olekaan mitään ylevämpiä pyrkimyksiä kun eläimellinen intohimojen tyydyttäminen, sillä nehän ovat vaan "vaistojen ihmisiä" ja heidän käsityksensä mukaan antaa työväen iltamat hyvän ja sopivan tilaisuuden siihen.
Ihmeellisintä, kirjoittaja puoltaa sitä samaa hillitöntä viettien tyydytystä joilla olemme tottuneet näkemään intohimoihinsa vaipuneiden herraskaisten hyvinkin usein työväen, ja etenkin sen tanssi-iltamia, kunnioittavan läsnäolollaan.
Syvien rivien joukkojen keskuudessa onneksi ei vielä noilla aatteilla liene pohjaa, vaikkakin niitä eräältä taholta on viime aikoina työläisille koetettu tyrkyttää.
Kaikessa yksinkertaisuudessani toivoisin että työväen iltamat säästyisivät juuri tuollaisten aatteiden levittäjinä olemisesta ja pysyisivät luonteeltaan sellaisina kun tähänkin asti, ja ehkäpä toveri Lylykorven esittämillä lisäyksillä, joita hän toivoi iltamien ohjelman suoritukseen nähden.
Onhan meillä helsinkiläisillä olemassa erityinen kauppakenttä, jossa ainakin vissiin aikaan vuorokaudesta sitä haluavat voivat vaikkapa punastumattakin sukuviettiänsä kauppailla; sellainen paikkahan on Espis — eikö se riitä?
Palvelijattarena olen tullut siihen huomioon ja kokemukseen, että poikkeuksia lukuunottamatta ei toki tämäkään ammattikunta taloudellisesta asemastaan huolimatta ole vielä niin riivautunut kun iltamissa käynyt palvelijatar tahtoo väittää olevan.
Surkuttelen tanssi-iltamissa käynnyttä palvelijatarta, joka ei osaa vielä vapauttaan paremmin käyttää kuin siten että menee toisten toimeenpanemiin iltamiin häiritsemään jalkojen tömistyksellä, vihellyksellä ja alas-huudoilla.
Tiedän, että ajatuksiini yhtyy useammat järjestyneet palvelijattaret enkä esiinny sen vuoksi salanimen varjossa, vaan uskallan piirtää:
Miina Lindberg,
palvelijatar.