ADLER, FR., syntynyt v. 1879, itävaltalainen sosialidemokraatti. Yksi »austromarxismin» ja II:n Internationalen johtajia. Fyysikko. Teoreettiset pääteoksensa: »Ernst Machin mekanistisen materialismin kumoaminen» (Wien, 1918), »Paikallinen aika, systemaattinen aika, vyöhykeaika ja elektrodynamiikan erikoinen suhdesysteemi» (Wien, 1920).
ADLER, MAX, synt. 1871, itävaltalais-saksal. sosialidemokraatti ja filosoofinen kirjailija (uuskantilainen revisionisti).
ADORATSKI, B., venäl. filosoofinen kirjailija, marxisti. Leninin »Koottujen teoksien» toimittaja, Moskovan Marx-Engels Instituutin johtaja v:lta 1930.
AGOL, I. I., venäl. luonnontieteilijä, marxisti.
ALEMBERT, D', 1717—1783, ransk. matemaatikko ja filosoofi (skeptikko). Johtavia ensyklopedisteja.
ANAXAGORAS, n. 500–428 e. a. a., kreikkalainen filosoofi, kallistui filosofiseen dualismiin.
ANAXIMANDER, 611–546 e. a. a., kreikkal. luonnonfilosoofi.
ANAXIMENES, n. 588–524 e. a. a., kreikkal. luonnonfilosoofi. Piti ilmaa maailman alkuaineena.
ARISTOTELES, 384–322 e. a. a., kreikkal. filosoofi, muodollisen logiikan perustaja, huomattava luonnontieteilijä, antiikkisen valtio-opin etevimpiä edustajia. Platonin ohella Muinais-Kreikan kuuluisin filosoofi, jolta oli suuri vaikutus myös keskiajan filosofiaan (skolastikkoon). Aleksanteri Suuren opettaja. Engels piti A. monipuolisiinpana kreikkal. filosoofien joukossa, jolle jo olivat selvät dialektisen ajattelun päämuodot.
ARNAULD, A., 1612—1694, ranskat, jumaluusoppinut ja jansenistien johtajia.
AUGUSTINUS, 354—430, tunnetuin n. k. kirkkoisä. Kristillisen jumaluusopin perustajia.
AUGUSTUS, 63 e. a. a. — 14 j. a. a., Rooman ensimäinen keisari, jonka aikana Rooman valtakunta saavutti korkeimman kukoistuksensa.
AVENARIUS, RICH., 1843—1896, fitosoofi, empiriokritisismin eli »puhtaan kokemuksen filosofian» perustaja.
AXELROD-ORTODOX, L. I., synt. 1868,. venäl. sosialidemokraatti (mensheviikki), etevä filos. kirjailijatar, joka yhdessä Plehanovin ja Leninin kanssa taisteli uuskantilaisia ja empiriokrttiikkoja vastaan. Maailmansodan aikana »isänmaanpuolustaja». Toimi Neuvostoliitossa ahkerana filosoofisena kirjailijana ja »mekanistisen» suunnan johtajana.
BACH, A. N., synt. 1857, venäl. luonnontieteilijä.
BACON, FRANCIS, 1561—1626, englant. filosoofi ja valtiomies. Vastusti skolastiikkaa. Kehitti induktiivisen tutkimusmetoodin. Yksi engl. materialismin perustajia.
BASAROV, V., venäl. taloustieteilijä ja filosoofinen kirjailija. Sosialidemokraatti v:sta 1896, bolsheviikki 1904—1907, myöhemmin menshevikki ja vastavallankumouksellisen järjestön jäsen.
BAUER, BRUNO, 1809—1882, saksal. filosoofi, nuorhegeliläinen, ateisti, yhteiskuntaopissa idealisti, jota vastaan Marx ja Engels ankarasti hyökkäsivät.
BAUER, OTTO, synt. 1882, itävaltalainen sosialidemokraatti ja II:n Internationalen johtajia. »Austromarxismin» päämiehiä, joka on koettanut asettua välikannalle kautskylaisuuden ja leninismin suhteen. Aluksi uuskantilainen, sittemmin empiriokriitikko.
BAYLE, PIERRE, 1647—1706, ranskal. filosoofi (skeptikko), etevä kirjailija, kaiken dogmatismin johdonmukainen vastustaja, julkinen ateisti.
BEETHOVEN, L. v., 1770—1826, saksal. säveltäjä, musiikin etevimpiä edustajia.
BEHTEREV, V. M., 1857–1928, kuuluisa venäl. fysioloogi. Ihmisrefleksologian perustaja. Filosofiassa edustaa mekanistista materialismia.
BELTOV, — G. V. Plehanovin kirjailijanimi.
BENTHAM, J., 1748—1832, engl. oikeusoppinut, taloustieteilijä ja siveysfilosoofi, joka pani hyödyn siveyskäsitteiden pohjaksi (utilitarismi).
BERDJAJEV, N. A., synt. 1874, n. k. legaalisen marxismin johtomiehiä.
BERGSON, HENRI, synt. 1859, ranskal. filosoofi, intuitivismin perustaja, etevä kirjailija. Porvariston nykyisiä muotifilosoofeja.
BERKELEY, G., 1684—1753, engl. piispa ja filosoofi. Subjektiivisen idealismin pääedustajia (esse — percipi, s. o. oleminen on mieltämistä).
BERMANN, J. A., synt. 1868, sosialidemokraatti v:sta 1890, bolshevikki v:sta 1917. V:sta 1928 Moskovan Sverdlovin kommunistisen yliopiston professorina oikeus- ja valtiotieteissä.
BERNSTEIN, ED., synt. 1850, saksal. sosialidemokraatti. Revisionismin johtajia. Uuskantilainen.
BISMARCK, OTTO v., 1815–1898, Saksan »rautakansleri».
BOGDANOV, A. A., 1873—1928, venäl. taloustieteilijä, luonnontutkija ja vallankumousmies (1903–1906 yksi johtavia bolshevikkeja). Ahkera filosoofinen kirjailija, »tektologian» ja »empiriomonismin» perustaja, jonka kimppuun Lenin ja Plehanov niin kovasti hyökkäsivät. N. k. proletkultin johtomiehiä. Kuoli Neuvosto-Venäjällä epäonnistuneesta tieteellisestä kokeesta (siirsi itseensä sairaan potilaan verta). Suomeksi ovat ilmestyneet hänen »Taloustieteen oppikirja» sekä »Tiede ja työväenluokka».
BRUNETIERE, F., 1849—1906, ransk. kirjallisuushistorioitsija ja kriitikko, joka suosi klassillisia perinnäismuotoja sekä vieroi romantiikkaa ja naturalismia.
BÜCHNER, L., 1824—1899, saksal. filosoofinen kirjailija, vulgäärimaterialismin pääedustaja. Suom. ilmestynyt »Voima ja aine».
BUHARIN, N., synt. 1889, venäl. kommunisti. Taloustieteellinen, poliittinen ja filosoofinen kirjailija.
BULGAKOV, S. N., synt. 1871, venäl. taloustieteilijä ja filosoofi. »Legaalisen marxismin» edustajia. Siirtyi sitten idealismiin ja uskontoon. Toimi pappina. Nykyään valkoinen emigrantti.
BÖHME, JAKOB, 1575—1624, saksal. filosoofi ja uskonnollinen ajattelija. Ammatiltaan suutari.
CABANIS, G., 1750—1808, ransk. lääkäri, filosoofi (materialisti) ja vallankumousmies.
CABET, E., 1788—1856, ransk. utopistinen sosialisti.
CAESAR, JULIUS, 100–44 e. a. a. Rooman imperaattori ja diktaattori.
CANT, kts. Kant.
CARLYLE, TH., 1795—1881, engl. historioitsija ja kirjailija. Sankaripalvonnan edustaja.
COLLINS, J. A., 1676–1729, engl. filosoofi ja deisti.
COMTE, AUGUSTE, 1798—1857, ransk. matemaatikko ja filosoofi. Filosoofisen positivismin ja sosiologian perustaja. Saint-Simonin oppilas. Päättyi reformismim ja mystiikkaan.
CONDILLAC, E. B., 1715—1780, ransk. valistusfilosoofi, filosofian historian radikalisimpia sensualisteja.
COWARD, W., 1656–1725, engl. lääkäri ja filosoofi.
CROCE, BENEDETTO, synt. 1866, ital. filosoofi (idealisti) ja kirjoitisuushistorioitsija.
CROMWELL, O., 1599—1658, Englannin tasavallan protektori.
CUNOW, HEINRICH, synt. 1862, saksal. oikeistososialidemokraatti ja revisionisti. Julk. kirjoja etnologian, historian ja taloustieteen alalta, joista paras »Uskonnon alkuperä» (1913).
DARWIN, CHARLES, 1809—1882, engl. luonnontieteilijä, kehitysopin ja ihmisen polveutumisopin perustaja. Filosoofisesti agnostikko. Syvästi dialektinen tutkimusmetoodi. Pääteokset: »Lajien synty» (1859), »Ihmisen polveutuminen» (1871).
DEBORIN, A. M., synt. 1881, venäl. marxilainen filosoofinen kirjailija.
DEMOKRITOS, n. 460–360 e. a. a., kreikk. filosoofi. Atoomi-opin perustaja.
DESCARTES, RENE, 1596—1650, ransk. luonnontieteilijä ja filosoofi (rationalisti ja metafyysikko). Uudemman ajan filosofian perustajia. Loi analyyttisen mittausopin. Luonnontieteilijänä mekanistinen materialisti.
DIDEROT, DENIS, 1713—1784, ransk. kirjailija ja filosoofi. Ensyklopedistien johtaja. Kehittyi materialistiksi ja ateistiksi. Rohkea, nerokas persoonallisuus. Teoksia: »Rameaun veljenpoika» (1762), jota Engels nimitti »dialektiikan mestariteokseksi».
DIETZGEN, J., 1828–1888, saksal. »työläisfilosoofi», joka itsenäisesti kehitti dialektisen materialismin. Toimi useampia vuosia sanomalehden toimittajana ja luokkataistelijana Yhdysvalloissa. Hänen poikansa Eugen Dietzgen: revisionisti ja opportunisti.
DODWELL, H., 1641—1711, engl. jumaluusoppinut ja filosoofi.
DRIESCH, HANS, synt. 1867, saks. filosoofi (metafyysikko, vitalisti).
DÜHRING, EUGEN, 1833—1921, saks. filosoofi ja taloustieteilijä. Arvosteli porvarillista tiedettä. Vainottiin. Löysi laajaa myötätuntoa Saksan sosialidemokraattien keskuudessa 1870-luvulla. Hyökkäsi Marxin kimppuun. Engels paljasti hänen vale-sosialismiaan »Anti-Dühringissä» (1878). Erinomaisen tuottelias kirjailija, huolimatta siitä, että hän 60 vuotta elämästään eli sokeana.
DUNS SCOTUS, 1265—1308, engl. skolastinen filosoofi.
DUPUIS, C. F., 1742—1809, ransk. politiikko ja kirjailija.
EINSTEIN, ALBERT, synt. 1879, saksal. fyysikko, suhteellisuusteorian perustaja. Filosoofisesti epäselvä. Poliittisesti radikaali.
ENGELS, FRIEDRICH, 1820—1895, tieteellisen sosialismin ja Internationalen perustaja. K. Marxin läheinen työtoveri. Eli suurimman osan elämästään Englannissa.
EPIKUROS, 341–270 e. a. a., kreikkal. filosoofi, jonka opeista Marx kirjoitti yliopistollisen väitöskirjansa tohtorin arvonimeä varten.
FEUERBACH, LUDVIG, 1775–1833, saksal. filosoofi. Materialisti, ateisti. Vaikutti suuresti Marxiin ja Engelsiin, jotka kehittivät hänen materialismiaan dialektiseksi materialismiksi. Pääteos: »Kristinuskon olemus» (1841).
FICHTE, J. G., 1762—1814, saks. filosoofi (subjektiivinen idealisti). Porvarillisen vapauden ja kansallisen itsenäisyyden kaunopuheinen esitaistelija.
FILON, n. 20 e. a. a. — 50 j. a. a., hellenistinen filosoofi ja mystikko.
FLORENSKI, venäl. pappi.
FOURIER, CHARLES, 1772—1837, ransk. utopistinen sosialisti. Taisteli naisen vapautuksen puolesta. Vaikuttanut suuresti August Bebeliin.
FREUD, SIGMUND, 1856, itävalt. lääkäri ja sielutieteilija. Psykoanalyysin perustaja. Filosoofisesti kallistuu idealismiin ja mystismiin. Tehnyt arvokkaita löytöjä sieluelämän alalla. Tullut porvarilliseksi muotifilosoofiksi. Hänen oppilaansa ovat luisuneet mystilliseen lahkolaisuuteen ja magiaan.
GALILEI, G. 1564—1642, ital. fyysikko ja tähtitieteilijä. Osoitti, ettei ainoastaan maa, vaan myös aurinko liikkuu kiintotähtiin nähden.
GASSENDI, P., 1592—1655, ransk. matemaatikko ja materialistinen filosoofi. Atoomiopin uudistaja.
GOGOL, N. V., 1809—1852, venäl. satiirinen kirjailija. Teoksia: »Revisori», »Kuolleet sielut».
GORGIAS, n. 480–375 e. a. a., kreikkal. sofisti.
GORKI, MAKSIM, synt. 1868, venäl. proletaarinen kirjailija. Aktiivinen vallankumoustaistelija. Leninin läheinen ystävä. Neuvostoliiton Toimeenpanevan Keskuskomitean jäsen.
GROVE, W. R., 1811–1896, engl. fyysikko.
GUIZOT, F., 1787—1874, ransk. valtiomies ja historioitsija. Alleviivasi luokkataistelujen merkitystä historiassa.
HAECKEL, ERNST, 1834—1919, saksal. luonnontieteellinen tutkija, darwinismin etevimpiä esitaistelijoita. Eniten luettu teos: »Maailman arvoitukset» (1899).
HARTLEY, D., 1705—1757, engl. lääkäri ja filosoofi (psykoloogi).
HEGEL, G. W. F., 1770—1831, saks. filosoofi, johon päättyi idealistisen filosofian loistokausi, jonka Kant oli alottanut. Marxismi oli hegeliläisyyden (sen dialektisen metoodin) suoranainen perillinen. Meidän aikanamme on porvarillinen idealistinen ja taantumuksellinen filosofia jälleen herättänyt hegeliläisyyden eloon, kehittäen sen mystillistä puolta.
HELLFOND, O. I., synt. 1868, ven. lääkäri ja kirjailija.
HELMHOLTZ, H., 1821—1894, saks. luonnontutkija, yksi viime vuosisadan huomattavimpia. Käänteentekevä merkitys teoreettisen fysiikan, matematiikan ja aistin fysiologian aloilla. Filosofiassa horjui kantilaisten ja materialististen katsomusten välillä.
HELVETIUS, C. A., 1715–1771, ransk. valistusfilosoofi, jonka merkitys ei ole niin paljon filosoofisen materialismin kuin radikaalisen siveysopin alalla (perustana Condillacin sensualismi).
HERAKLEITOS, n. 535–475 e. a. a., kreikk. filosoofi, liikanimellä »Hämärä». Ensimäinen, joka otti itse ajattelun filosofian esineeksi. Dialektiikan »isä». Opetti, että »kaikki virtaa» (panta rhei). Piti tulta maailman alkuaineena. H:ta tutkivat erikoisesti Hegel ja F. Lassalle, joka hänestä kirjoitti kaksiosaisen filosoofisen teoksen.
HESSEN, V. M., venäl. luonnontieteilijä, marxisti.
HILFERDING, RUD., synt. 1877, saks. oikeisto-sosialidemokraatti. Taloustieteilijä. Julk. arvokkaan teoksen »Finanssikapitaali» (1910).
HIPPOKRATES, 460–377 e. a. a., kreikk. lääkäri, lääketieteen »isä».
HOBBES, TH., 1588—1679, engl. materialistinen filosoofi. Loi ensimäisen suuren materialistisen systeemin »liikuntaopin» pohjalle. Poliittisesti monarkisti.
HOLBACH, P. H. T., 1723—1789, ransk. valistusfilosoofi. Ransk. materialismin pääedustaja. Pääteos: »Luonnon systeemi» (1770), nimitetty »Materialismin raamatuksi».
HUME, DAVID, 1711—1776, engl. historioitsija ja filosoofi. Positivisti, agnostikko, skeptikko, huomattavin Englannin valistusfilosoofi. Kantin edelläkävijä.
HUSSERL, EDMUND, synt. 1859, saks. filosoofi (intuitivisti). On kehittymässä eräänlaiseksi muotifilosoofiksi Saksan porvaristolle, joka hakee lohdutusta ja »opiumia» hänen filosoofisesta mystiikastaan.
HUXLEY, TH., 1825—1895, engl. luonnontieteilijä. Darwinismin esitaistelija.
HYNDMAN, H. M., synt. 1842, Englannin sosialidemokratian perustajia. Reformisti, opportunisti.
JAMES, WILLIAM, 1842—1910, amerikk. filosoofi, pragmatismin perustajia, jonka kehitti »amerikanismin» pohjalla uskonnolliseen suuntaan. Kirj. myöskin sielutieteen alalta.
JOFFE, A. F., venäl. fyysikko. Akateemikko.
JUSHKEVITSH, P. S., synt. 1873, venäl. sosialidemokraatti (menshevikki) ja filosoofinen kirjailija (Henri Poincaren koulua).
KALVIN S., 1509—1564, sveitsiläinen »uskonpuhdistaja».
KANT, IMMANUEL, 1724—1804, saksal. filosoofi. Kristillisen idealismin perustaja. Yhdessä Hegelin kanssa klassillisen idealismin pääedustaja. Pääteos: »Puhtaan järjen arvostelu» (1781). Seisoi poliittisesti lähellä Rousseauta ja Ranskan vallankumousta.
KAREV, N., venäl. filosoofinen kirjailija.
KAUTSKY, KARL, synt. 1854, saks. sosialidemokraatti ja marxismin esittäjä. Aikakauslehden »Neue Zeit» (»Uusi Aika») monivuotinen toimittaja. Selittänyt marxismia lukuisissa teoksissaan, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt marxismin vallankumouksellista sisältöä ja sen oppia proletariaatin diktatuurista. Maailmansodan aikana ja sen jälkeen täydellinen opportunisti ja vastavallankumouksellinen. Kirjoitellut kiihkeästi Leniniä ja Neuvostoliittoa vastaan. Viimeisessä kirjassaan »Materialistinen historiankäsitys» (2 osaa — 1927) avoimesti hyljännyt marxismin ja dialektisen materialismin.
KIRCHHOFF, G. R., 1824—1887, saks. fyysikko, spektraalianalyysin perustajia.
KOLTSOV, N. K., venäl. luonnontieteilijä.
KOPERNIKUS, N., 1473—1543, puolalais-saks. tähtitieteilijä. Kehitti ensimäisenä auringonkeskeisen maailmanjärjestelmän, jonka mukaan maa kiertää akselinsa ympäri lännestä itään sekä samalla kulkee umpinaista rataa auringon ympäri, samoin kuin muutkin kiertotähdet.
KORNILOV, K. N. venäl. marxilaisen sielutieteen pääedustajia.
KRAPOTKIN, P. A., 1842—1921, venäl. luonnontieteilijä ja anarkisti. Kehittänyt darwinismia (kirjassaan »Keskenäinen apu») huomioonottamalla yhteiskunnallisten suhteiden merkitystä. Kirj. arvokkaan Ranskan vallankumouksen historian. Eli Englannissa v:sta 1886, palasi Neuvosto-Vettäjälle 1917, jossa kuoli.
KUGELMANN, L., 1827—1902, saks. lääkäri, Marxin ystävä.
LABRIOLA, ANTONIO, 1873–1904, ital. marxisti ja filosoofinen kirjailija.
LAFARGUE, PAUL, 1842—1911, ransk. lääkäri ja marxisti. Marxin vävy. Parisin Kommuunin aktiivisia osanottajia. Tuottelias kirjailija eri aloilla. Täyttäessään 70 v., lopetti elämänsä yhdessä vaimonsa, Marxin tyttären kanssa, itsemurhan kautta.
LAMARCK, J. B. de, 1744—1829, ransk. luonnontieteilijä, darwinismin edelläkävijä.
LAMETTRIE, J. O., 1709–1751, ransk. lääkäri ja valistusfilosoofi. Materialismin pääedustajia (»ihminen on kone»).
LANGE, F. A. 1828–1875, saks. filos. kirjailija. Pääteos: »Materialismin historia» (2 osaa — 1866), toistaiseksi vielä ainoa vakava tutkimus tältä alalta. Filosoofiselta kannaltaan uuskantilainen. Hyväksyi materialismin tutkimusmetoodina, muttei järjestelmänä. Taipuvainen siveellis-esteettiseen idealismiin. Poliittisesti pikkuporvarillinen reformisti. Kirj. kirjan myös »Työväenkysymyksestä» (1865).
LAPLACE, P. S., de, 1749—1827, ransk. matemaatikko ja tähtitieteilijä. Ensimäisenä esitti tähtisumuteorian (nebuloosa-hypoteesin) maailmojen synnystä.
LAZAREV, P. P., venäl. luonontieteilijä. Akateemikko.
LASSALLE, FERD., 1825—1864, Saksan sosialidemokratian perustajia. Kuuluisa nerokkaana kirjailijana ja loistavana puhujana. Julk. suuren, kaksiosaisen teoksen »Herakleitos Hämärän filosofia» (1858), jota Marx ja Lenin verrattain ankarasti arvostelivat. Osoitti usein taipumuksia idealismiin. Ei kehittynyt dialektiseksi materialistiksi. Taloustieteessä Marxin vaikutuksen alainen, mutta pintapuolinen. Poliittisesti taipuvainen kansallissosialismiin ja reformismiin. Teki poliittisia kauppoja Bismarckin kanssa.
LAW, J., 1671—1729, skotlantilainen rahamies ja keinottelija, joka 1720 nimitettiin Ranskan rahaministeriksi ja siinä ominaisuudessaan kokonaan epäonnistui.
LEBEDEV, B., venäl. luonnontieteilijä.
LEIBNIZ, G. W., 1646—1716, saks. matemaatikko ja filosoofi. Differentialilaskennon keksijä. Kehitti eräänlaista materialismiin kallistuvaa rationalismia. Pyrki kompromissiin uskonnon kanssa.
LENIN, V. I., 1870—1924, venäl. sosialidemokratian, Kommunistisen puolueen ja Kommunistisen Internationalen perustajia. Marxismin kehittäjä taloustieteen, dialektisen materialismin ja valtio-opin aloilla. Ensimäisenä Marxin jälkeen kehitti ja sovellutti proletariaatin diktatuurin aatteen. Leppymätön vallankumouksen esitaistelija. Lokakuun vallankumouksen tunnustettu johtaja. Neuvostohallituksen johdossa kuolemaansa saakka. Paraikaa julaistaan hänen »Kootut teoksensa» 27 osassa.
LEVY, A., ransk. filosoofinen kirjailija (käsitellyt Feuerbachia, D. E. Straussia, F. Nietzscheä y. m.),
LIEBKNECHT, WILHELM, 1826–1900, Saksan sosialidemokratian perustajia ja johtajia. Vallankumoustaistelija, ateisti ja materialisti. Marxin ja Engelsin ystävä ja aatetoveri.
LIEBKNECHT, KARL, 1871—1919, saksal., vallankumoustaistelija (Wilh. Liebknechtin poika). Murhattiin yhdessä Rosa Luxemburgin kanssa Berliinissä Saksan sosialidemokraattien myötävaikutuksella.
LINNE, KARL v., 1707—1778, ruots. kasvitieteilijä. Loi kasvien ja eläimien latinalaisen nimitysjärjestelmän.
LOCKE, JOHN, 1632—1704, engl. filosoofi. Empirismin perustaja. Pintapuolinen teoreetikko. Poliittisesti porvarillisen vapaamielisyyden edustaja. Pyrki kompromissiin uskonnon kanssa.
LOTZE, R. H., 1817—1881, saks. filosoofi. Metafysiikan ja »teleoloogisen idealismin» edustaja.
LOUIS BONAPARTE eli Napoleon III, 1808–1873, Ranskan viimeinen keisari (»Napoleon Pieni» — Marx).
LUCRETIUS CARUS, n. 97–55 e. a. a., roomal. filosoofinen runoilija.
LUNATSHARSKI, A. V., synt. 1875, venäl. kommunisti ja tuottelias vallankumouksellinen kirjailija (dramaatikko). Taantumusvuosina (1908—1917) horjui poliittisesti ja tahtoi yhdistää marxismin empiriokritisismiin. Edusti myös uskonnollismielisiä taipumuksia. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton Kansanvalistus-asiain Kansankomissaari.
LUPPOL, I., venäl. filos. kirjailija. Marxisti.
LUTHERUS, MARTIN, 1483–1546, saks. jumaluusoppinut. Katolilaisvastaisen uskonuudistusliikkeen johtajia. Raamatun kääntäjä.
LUXEMBURG, ROSA, 1875—1919, puolalais-saks. sosialidemokraatti ja vallankumoustaistelija. Etevä taloustieteilijä. Pääteos: »Pääoman kasaantuminen» (1913), jonka eräitä väitelmiä vastaan Lenin ja Buharin ovat kirjoittaneet. Suhtautui kriitillisesti Leninin ja Plehanovin taisteluun empiriokriitikkoja vastaan. Murhattiin valkokaartilaisten toimesta ja noskehallituksen myötävaikutuksella.
MACH, ERNST, 1838–1916, itävalt. fyysikko, joka myös käsitteli fysioloogisia ja filosoofisia (tietoteoreettisia) kysymyksiä. Filosofiassa subjektiivinen idealisti ja relativisti. Filos. pääteokset: »Aistimuksien analyysi» (1885) ja »Tieto ja harha» (1905). Luonnontieteessä atoomiopin ja Einsteinin suhteellisuusteorian vastustaja. Poliittisesti liberaali.
MALEBRANCHE, N., 1638—1715, ransk. filosoofi (rationalisti ja mystikko).
MANDEVILLE, B., 1670 — 1733, engl. lääkäri ja siveysfilosoofi. Väitti että paheet ja nautinnonhimot vaikuttavat edistävästi talouselämään ja yhteiskuntaan. Pääteos: »Kertomus mehiläisistä, tai kuinka yksityispaheet johtavat yhteishyvään» (1714).
MARX, KARL, 1818—1883, tieteellisen sosialismin ja Internationalen perustaja. Taloustieteilijä, historioitsija, filosoofi. Dialektisen materialismin ja materialistisen historiankäsityksen perustaja. Intohimoinen vallankumoustaistelija. Engelsin aate- ja työtoveri. Eli suurimman osan elämästään Englannissa.
MASARYK, T. G., synt. 1850, tshekkiläinen valtiomies, yhteiskuntapoliittinen ja filosoofinen kirjailija (vale-marxilainen). Maailmansodan jälkeen Tshekkoslovakian presidenttinä.
MEHRING, FRANZ, 1846—1919, saks. sosialidemokraatti. Marxismin etevä tulkitsija. Saksan sosialidemokratian historioitsija. Kirj. parhaan olemassaolevan elämäkerran Marxista. Myös filosoofinen kirjailija. Taisteli yhdessä Karl Liebknechtin, Rosa Luxemburgin ja Klara Zetkinin kanssa Saksan vastavallankumouksellista sosialidemokratiaa vastaan.
MERESHKOVSKI, D. S., synt. 1866, venäl. taantumuksellinen, uskonnollis-mystillinen kirjailija.
MIGNET, F. A., 1796—1884, ransk. historioitsija, joka kiinnitti huomiota myös luokkataisteluihin. Kirj. Ranskan vallankumouksen historian.
MILTON, JOHN, 1608—1674, engl. kuuluisimpia runoilijoita. Pääteos: »Menetetty paratiisi» (1667). Runoili sokeana. Kannatti porvarillista vallankumousta ja Karl I:n mestausta.
MINKOVSKI, H., 1864—1909, ven.-saks. matemaatikko. Geomeetrisen lukuteorian perustaja. Suhteellisuus- ja neliulotteisen avaruuden teorian kehittäjä.
MOLESCHOTT, J., 1822—1893, hollant.saks. fysioloogi ja vulgääri-materialisti. »Ilman fosforia ei ole ajatusta!» Ihminen on vanhempien ja lastenhoitajan, paikan ja ajan, ilman ja sään, melun ja valon, ravinnon ja vaatetuksen, lyhyesti, ulkonaisten tekijäin tulos. Myös ateisti.
MOLIERE, J. B., 1622—1673, ransk. näyttelijä ja satiiristen draamojen kirjoittaja.
MONTESQUIEU, C., 1689–1755, ransk. filos.-poliittinen kirjailija. Ihaili Englannin porvarillis-liberaalista valtiojärjestelmää. Kehitti opin valtiovallan kolmijaosta lakiasäätävään, toimeenpanevaan ja tuomitsevaan.
MORE, HENRY, 1614—1687, engl. mystillinen filosoofi.
MORGAN, L. H., 1818—1881, amerikk. etnoloogi, jonka tutkimusten perusteella Engels kirjoitti kirjansa »Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä». Oli, Marxia ja Egelsiä tuntematta, materialistisen historiankäsityksen pohjalla.
NAPOLEON I, 1769—1821, Ranskan imperaattori. Ent. jakobiini.
NEWTON, ISAAC, 1643—1727, engl. matematikko, fyysikko ja tähtitieteilijä. Painovoiman lain esittäjä. Filosoofisesti päättyi uskontoon.
NIETZSCHE, FR., 1844–1900, saks. filosoofinen kirjailija. Anarkistis-individualistinen maailmankäsitys. Suuren osan elämästään mielisairaana.
OKEN, L., 1779—1851, saks. luonnontieteilijä ja luonnonfilosoofi.
ORANSKI, S. A., venäl. sosioloogi. Marxisti.
OSTWALD, WILHELM, synt. 1853, saks. kemikko ja luonnonfilosoofi. Fysikaalisen kemian perustaja. Yritti korvata aineen käsitettä energian käsitteellä (»energeettinen luonnonfilosofia»). Pyrki perustamaan »monistisen uskonnon», jonka jumalana piti olla Energia ja jolle omisti »monistiset sunnuntaisaarnansa».
OWEN, ROBERT, 1771—1858, engl. utopistinen sosialisti ja osuustoiminnan perustajia.
PANNEKOEK, A., hollant. astronomian professori, ent. sosialidemokraatti ja marxisti.
PAVLOV, I. P., synt. 1849, venäl. fysioloogi. Ehdollisten refleksien tutkija. Refleksologian perustajia. Akateemikko. Poliittisesti vanhoillinen. Uskonnollismielinen.
PEARSON, KARL, synt. 1857, engl. matematikko, luonnontieteilijä ja filosoofi (subjektiivinen idealisti ja empiirikko). Pyrkii sovelluttamaan biologiaan matemaattisia metoodeja. Poliittisesti lähellä reformistista sosialismia.
PIERCE, C., amerikk. filosoofinen kirjailija. Pragmatismin perustajia (1870-luvulla).
PETZOLDT, S., synt. 1862, saks. luonnontieteilijä ja filosoofi. Pyrkinyt sovittamaan empiriokritisismiä ja suhteellisuusteoriaa. Nimittää suuntaansa »relativistiseksi positivismiksi» ja »empirismiksi». Aktiivinen taistelija »kommunismia ja bolshevismia» vastaan.
PLATO (PLATON), 427–347 e. a. a., kreikk. filosoofi. Ideaopin perustaja. Objektiivisen idealismin etevin edustaja vanhalla ajalla. Kirj. »Valtion», antiikin tunnetuimman ihanneyhteiskunta-utopian, joka perustui hallitsevan luokan yhteisomistukseen.
PLEHANOV, G. V., 1857–1918 venäl. sosialidemokratian ja marxismin perustajia. Myös kirjallisuushistorioitsija ja etevä filos. kirjailija. Poliittisesti läheni usein menshevikkejä, kunnes maailmansodan aikana tuli kiihkeäksi »isänmaanpuolustajaksi» ja proletaarisen vallankumouksen vastustajaksi. Neuvostovallan vastustaja kuolemaansa saakka. Kuoli maanpaossa, Suomessa (Terijoella).
PLOTINUS, 204—270, egyptiläis-roomalainen filosoofi, joka kehitti Platonin opit mystillis-uskonnolliseen suuntaan.
PODVOLODSKI, I. P., venäl. filos. kirjailija. Marxisti.
PRIESTLEY, f., 1733—1804, engl. luonnontieteilijä, filosoofi ja jumaluusoppinut. Keksi hapen.
PROTAGORAS, m. 4S0—411, huomattavin kreikk. sofisteista. Opetti, että »ihminen on kaiken mittana». Vainottiin jumalankielläjänä.
PTOLEMEUS, n. 140, egypt.-kreikk. matematikko ja tähtitieteilijä. Opetti, että maa on maailmankaikkeuden keskipisteenä (n. k. geosentrinen maailmankäsitys).
RADEK, KARL, synt. 1883, saksal.-venäl. kommunisti ja poliittinen kirjailija.
RAZUMOVSKI, I. P., venäl. oikeusopillinen ja filosoofinen kirjailija. Marxisti.
REISSNER, M., (kuoli 1929) venäl. yhteiskuntatieteellinen ja filosoofinen kirjailija. Lähellä marxismia.
REY, ABEL, synt. 1873, ranskal. filosoofi ja luonnontieteellinen teoreetikko.
RICARDO, DAVID, 1772—1823, engl. pankkiiri ja taloustieteilijä. Työarvo-opin kehittäjä. Paljasti luokkien taloudellisen vastakohdan. Piti kapitalismia lopullisena talousjärjestelmänä.
RJÄSANOV, D., synt. 1870, venäl. marxisti. Marxin ja Engelsin teosten julkaisija ja selittäjä. Marxin ja Engelsin elämäkerran tutkija. Moskovan Marx-Engels Instituutin perustaja.
ROBINET, J. B., 1735—1820, ransk. materialistinen filosoofi.
ROTHSCHILD, kuuluisa pankkiirisuku.
ROUSSEAU, J. J., 1670—1741, ransk. valistusajan kirjailija ja filosoofi. Arvosteli ankarasti vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää, sen sivistystä ja moraalia. Esitti jakobiinein yhteiskuntaihanteen. Vallankumouksellinen romantikko. Tunne-elämän ja luonnollisuuden ihailija. Yksi uudemman kasvatusopin perustajia. Kallistui uskonnollisuuteen. Poliittiset katsomukset kansanvaltaiset, mutta usein epäselvät ja epäjohdonmukaiset.
RUSSELL, B., synt. 1872, engl. matematikko ja porvarillis-vapaamielinen filosoofi.
SAINT-SIMON, C. H, 1760—1825, ransk. sosialistinen utopisti.
SARABJANOV, V. L., venäl. filosoofinen kirjailija ja ateistinen propagandisti. Kommunisti
SCHELLING, F. W., 1775—1854, saks. idealistinen filosoofi. Uskonnon puolustaja.
SCHILLER, F. C. S., synt. 1864, engl. filosoofi. Pragmatismin tietoteoreettinen kehittäjä. Kutsui filosofiaansa »humanismiksi», koska totuuden määräävät inhimilliset perusteet ja tarpeet.
SCHMIDT, CONRAD, saks. sosialidemokraatti ja uuskantilainen filosoofinen kirjailija.
SCHMIDT, O. J., venäl. matemaatikko ja marxisti. »Suuren Neuvosto-Tietosanakirjan» päätoimittaja. Kommunisti.
SCHOPENHAUER. A., 1788–1860, saks. idealistien filosoofi, jonka oppi perustui pessimismiin, päättyen buddhalaiseen itsensäkieltämiseen ja sielunvaellusoppiin. Naisvihaaja ja itsemurhan puolustaja. Virallisen filosofian ruoskija. Piti filosofiaa elämisoppina, eikä tieteenä.
SETSHENOV, I. M., 1829–1905, venäl. fysiologian, refleksologian edelläkävijä. Tietoteoreettinen materialisti.
SHAKESPEARE, WILLIAM, 1564–1616, engl. näytelmäin kirjoittaja. Ihmisluonteiden saavuttamaton kuvaaja.
SLEPKOV, V., venäl. luonnontieteellinen kirjailija. Marxisti.
SMITH, ADAM, 1723–1790, engl. taloustieteilijä ja siveysopillinen filosoofi. Porvarillisen klassillisen taloustieteen perustaja. Johti siveyskäsitteet yhteiskunnallisista tunteista. Poliittisesti liberaali.
SOKRATES, 470–399 e. a. a., kreikk. siveysfilosoofi. Alotti idealistisen vaiheen antiikin filosofiassa. Tuomittiin kuolemaan jumalankieltäjänä ja murhattiin myrkyllä.
SPENCER, HERBERT, 1820—1903, engl. filosoofi ja yhteiskuntatieteilijä. Darwinismin kehittäjä yhteiskuntatieteen alalla. Edusti äärimmäistä porvarillista individualismia, vastustaen sosialismia. Filosoofisesti agnostikko. Koetti luonnollisella, tieteellisellä tavalla kuvata uskonnon alkuperän unennäöistä ja kuolleiden palvonnasta.
SPINOZA, B., 1633—1677, hollantilainen filosoofi. Ankarasti johdonmukaisen, pohjaltaan, vaikkei ulkomuodoltaan, materialistisen maailmankatsomuksen esittäjä. Yksi dialektisen materialismin edelläkävijöitä. Raamatunarvostelun alkuunpanija.
STALIN, synt. 1879, venäl. kommunisti. Leninismin esittäjä.
STARCKE, C. N., tanskal. filosoofinen ja yhteiskuntatieteellinen kirjailija.
STEPANOV-SKVORTSOV, 1870–1928, venäl. kommunisti. Taloustieteellinen ja» filosoofinen kirjailija. Filosofiassa »mekanistien» johtaja. Moskovan Lenin-Instituutin perustaja.
STRUVE, P., synt. 1870, venäl. historioitsija, »legaalisen marxismin» perustajia ja johtajia. Uuskantilaisuuden edustaja. Siirtyi sittemmin porvariston leiriin ja oli Lokakuun vallankumouksen jälkeen vastavallankumouksellisten riveissä (Denikinin ja Wrangelin ministerinä). Elää Pariisissa valkoisten emigranttien johtavana sieluna.
SUHANOV, N., synt. 1882, venäl. narodnikki ja sosialidemokraatti (menshevikki). Paljastettiin 1931 vastavallankumouksellisen menshevistisen järjestön jäsen.
SUVOROV, S. A., 1869—1918, ven. sosialidemokraatti v:sta 1901 (bolshevikki v:sta 1905, luopui pian).
TAIT, P. G., synt. 1831, engl. matemaatikko ja fyysikko.
TERTULLIANUS, 160—240, yksi n. k. kirkkoisiä. Kirkkolatinan luojia. Sanoi: Credo quia absurdum est, »uskon (jumaluusoppiin), koska se on mahdotonta ymmärtää)».
THALES, 640–548 e. a. a., kreikk. luonnonfilosoofi. Piti vettä maailman alkuaineena.
THALHEIMER, A., saks. ent. kommunisti ja marxisti. Filosoofinen kirjailija.
THIERRY, A., 1795—1856, ransk. historioitsija, joka kiinnitti huomiota myös luokkataisteluihin.
TIMIRJASEV, A. K., synt. 1880, venäl. fyysikko. »Mekanistien» johtajia. Kommunisti. (Ei sekoitettava isäänsä, kuuluisaan luonnontieteilijään, darwinismin esitaistelijaan K. A. Timirjaseviin).
TROTSKI, LEO, synt. 1877, venäl. vallankumoustaistelija ja vallankumouksellinen kirjailija. Ollut milloin menshevikki, milloin bolshevikki (1917–1927), milloin kummankin ryhmän ulkopuolella. Neuvostoliiton Punaisen Armeijan organisaattoreja. Johti Leninin kuoleman jälkeen taistelun NKP:n leniniläistä johtoa vastaan ja karkotettiin ulkomaille. — TROTSKILAISUUS, vastakohtana leninismille, josta Trotskin poliittiset y. m. katsannot suuresti erosivat monissa pääkysymyksissä (vallankumouksen luonteesta), suhtautumisesta talonpoikaistoon, puolueen järjestömuodoista j. n. e.).
TSHERNOV, V. M., 1876—1928, venäl. Sosialivallankumouksellisen puolueen johtaja. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Neuvostovallan kiihkeä vastustaja. Erinomaisen sekava filosoofinen kirjailija, joka pyrki yhteensulattamaan kaikenlaisia muotifilosoofisia suuntia. Vastusti materialistista historiankäsitystä.
TSHERNYSHEVSKI, N. G., 1828–1889, ven. yhteiskuntatieteellinen ja kaunokirjallinen kirjailija. Aktivinen vallankumoustaistelija. Poliittisesti lähinnä utopistinen sosialisti. Filosoofisesti feuerbachilainen. Yksi marxismin edelläkävijöitä.
VALENTINOV, N. V., synt. 1879, ven. sosialidemokraatti (lyhyen aikaa bolshevikki, siirtyi sittetnmin menshevikkeihin).
VANDERBILT, amerikk. miljonäärisuku.
VARGA, EUGEN, synt. 1879, unkarilainen kommunisti ja taloustieteilijä.
VARJASH, A., venäl. filosoofinen kirjailija. Kommunisti. »Mekanistien» edustaja.
VOGT, KARL, 1817—1895, saks. luonnontieteilijä ja vulgäöri-materialisti. Julk. 1859 häväistyskirjoituksen Marxia vastaan, jota syytti rikollisen rahankiristäjäkoplan johtajaksi. Marx paljasti hänet poliittiseksi seikkailijaksi ja keinottelijaksi.
VOLKMANN, P., synt. 1856, saks. fyysikko ja filofoofinen kirjailija. Kiihkeä materialismin vastustaja ja uskonnon puolustaja.
VOLNEY, C., 1757—1820, ransk. valistuskirjailija Helvetiuksen materialismin henkeen.
VOLTAIRE F. M. de, 1694—1778, raH£&. valistusfilosoofi ja kirjailija. Kirkon vastustaja (ecrases l'infame! »musertakaa hirviö!»), mutta uskonnon puolustaja. Vainottiin. Joutui hovien suosioon Ranskan ulkopuolella. Poliittisissa ja filosoofisissa katsomuksissaan epäselvä.
VORLÄNDER, KARL, 1860—2929, saks. sosialidemokraatti ja filosoofinen kirjailija. Uuskantilainen. Kantin teosten julkaisija. Kirj. laajan Kantin elämäkerran ja paljon luetun filosofian historian taskukoossa (seitsemäs pain. 1927, kolmiosainen).
ZEITLIN, S. A., venäl. filos. kirjailija. »Mekanisti». Kommunisti.
ZETKIN KLARA, synt. 1856, saksal. kommunisti.
Tarkotuksena ei ole tässä antaa mitään tyhjentävää, tai edes riittävän täsmällistä selitystä eri sanoista ja nimityksistä. Tämä on vain tarkoitettu eräänlaiseksi »hätäavuksi» lukijalle, jonka täytyy hakea eri käsitteiden laajempaa ja tarkempaa selitystä itse kirjasta tai muista lähteistä.
A PRIORI, (lat.) »edellisestä», »ennakolta», ennen kokemusta olemassa ajattelussa; tieto tai käsite, joka ei johdu kokemuksesta, vaan perustuu itse ajattelutoimintaan. — Vastakohta: A POSTERIORI, »jälestäpäin», kokemuksen kautta tietoon tullut. — APRIORINEN eli APRIORISTINEN, mikä tunnetaan järkiperusteiden kautta, ei kokemuksesta.
ABSOLUUTTINEN, ehdoton, itsestään olemassa (ilman syytä). — Vastakohta: RELATIIVINEN, ehdollinen, suhteellinen. — ABSOLUUTTINEN AVARUUS, avaruus sinänsä; alkuperäinen, ehdoton avaruus. — ABSOLUUTTINEN RELATIVISMI, ehdoton suhteellisuus, oppi, jonka mukaan ainoa, mikä on ehdotonta, on se, että kaikki on suhteellista. — ABSOLUUTTINEN TOTUUS, ehdoton, iankaikkinen totuus.
ABSTRAKTINEN, yleinen, yleistävä. — Vastakohta: KONKREETTINEN, yksityinen, yksityiskohtainen, yksityistapaukselleen, täsmällinen, todellinen, määrätty. — ABSTRAKTIO, ABSTRAKTIONI, (käsitteellinen) yleistely. — ABSTRAKEERATA, yleistellä, jättää (yksityiskohtainen) huomioonottamatta.
AFORISMI, irrallinen oppilause, lyhyesti lausuttu ajatelma. — AFORISTINEN, lyhytsanainen, iskusanainen (tyyli).
»AJATTELEN, SIIS OLEN» (Descartes). Voin epäillä kaikkea, muttei vain sitä, että epäilen, että ajattelen. Koska ajattelen, olen siis olemassa. Siitä voin olla ehdottomasti varma, vaikka kaikki muu tuntuisi epäilyttävältä.
AJATTELUN KATEGORIAT, (Kantin filosofiassa) välttämättömät, kokemuksesta riippumatta olemassaolevat ajattelumuodot.
AGGREGAATTI, (samanlaatuisten osien, hiukkasten) kokoelma, yhdistelmä (esim. santakasa). — Vastakohta: KONGLOMERAATTI, (erilaatuisten) osien yhdistelmä.
AGNOSTISISMI, »tietämättömyysoppi» eli filos. suunta, joka ei myönnä eikä kiellä »tuonpuolisen» (yliaistillisen, jumalallisen) maailman olemassaoloa. — AGNOSTIKKO, tällaisen opin kannattaja.
AKSIOOMI, selviö, kumoamaton oppilause, joka ei vaadi todistuksia.
ANALYYSI, erittely, tutkimus. — Vastakohta: SYNTEESI, yhdistäminen, yleistely, (osien, vastakohtien) korkeampi yhdistelmä, kokonaiskäsitys. — ANALYYTTINEN GEOMETRIA, korkeamman matematiikan menetelmiä käyttävä mitausoppi.
ANARKISMI, oppi yhteiskuntajärjestelmästä, jossa ei ole mitään herruutta eli valtaa, vaan jossa vallitsee täydellinen (yksilöllinen) vapaus. Myös: kaikkea valtiovaltaa hylkäävä ja vastustava suunta, joka perustuu äärimmäiseen individualismiin. Vapaammin: sekasorto, mielivalta. — ANARKISTI, herruuttoman yhteiskunnan tavoittelija (usein: pyrkien väkivalloin, yksityisterrorin avulla kumoamaan valtiojärjestelmän). — ANARKISTINEN, anarkismin opin mukainen. — ANARKINEN, sekasortoinen, mielivaltainen.
ANATOMIA, rakenneoppi; tiede, joka tutkii olentojen sisäistä rakennetta.
ANIMISMI, alkuperäinen henkiusko ja henkien palvonta.
ANTIIKKI, Muinais-Kreikan (usein myös Rooman) historiallinen valtakausi. — ANTIIKKINEN, muinais-kreikkalais-(roomalainen).
ANTI-, vasta-, vastainen.
ANTISEMIITTI, juutalaisvastainen kiihkoilija.
ANTITEESI, vastaväitelmä.
ANTROPOSENTRINEN, ihmiskeskeinen.
APOKALYPSI, raamattuun sisältyvä Johanneksen ilmestyskirja. — APOKALYPTINEN, salaperäinen, »viimeisen tuomiopäivän» tapainen.
ASKEETTI, joka (tavall. uskonnollis-siveellisistä syistä) kieltäytyy ruumiin luonnollisten ja tavanmukaisten tarpeiden tyydyttämisestä. »Nälkätaiteilija.»
ASSYRIOLOGIA, Assyrian muinaissivistystä tutkiva tiede.
ATEISMI, maailmankatsomus, joka kieltää jumalan olemassaolon. — ATEISTI, jumalankieltäjä.
ATOOMI, jakamaton ainehiukkanen. — ATOMISTI, atoomiopin kannattaja. — ATOMISTINEN, atoomiopitlinen; (liiaksi) erittelevä.
AUSTROMARXISMI, itävaltalainen marxismi (O. Bauer, Fr. Adler y. m.).
AUTOGENEETTINEN TEORIA, selittää, että lajien syntyyn vaikuttavat ensi sijassa muutokset itse oliossa eikä ympäristö.
AUTOMAATTI, itsetoimiva koneisto.
BABUVISTIT, Babeufin (sosialistisen) kaappausyrityksen kannattajat Ranskan vallankumouksen aikana.
BAKTEERIT, jakosienet, tavall. kasvikuntaan luetut, yksisoluiset, paljain silmin näkymättömät, ketolliset, tumattomat eliöt, jotka aiheuttavat esim. maidon happanemisen, taudit (basillit) y. m.
BILJOONA, miljoona miljoonaa; Ranskassa ja Amerikassa tuhat miljoonaa (= miljaardi).
BIOFYSIIKKA, fysiologian osa, joka tutkii elontoimintain fysikaalisia ilmauksia.
BIOKEMIA, käsittelee elävissä olennoissa tapahtuvia kemiallisia prosessia ja niiden synnyttämiä aineita.
BIOLOGIA, tiede elävistä olennoista.
BOLSHEVISMI, »enemmistö-suunta», Venäjän sosialidemokratian vallankumouksellinen suunta. — BOLSHEVIKKI, tämän suunnan kannattaja, bolshevistisen ryhmiin (puolueen) jäsen. — Vastakohta: MENSHEVISMI, »vähemmistösuunta», Venäjän sosialidemokratian opportunistinen, reformistinen suunta. — MENSHEVIKKI, tämän kannattaja.
BRUMAIRE, kuukausi Ranskan vallankumouskalenterissa.
DARWINISMI, Darwinin esittämä kehitysoppi.
DEBORINILAISET, Deborinin suuntaa kannattavat venäläiset marxistit.
DEDUKTIIVINEN, johtaa yksityiset väitelmät yleisestä väitelmästä. — Vastakohta: INDUKTIIVINEN, lähtee yksityisistä tosiasioista, joista tekee yleisteleviä johtopäätöksiä. Laajemmassa mielessä myös samaa kuin kokemusperäinen tutkimustapa. Esim.: matematiikka on deduktiivinen tiede, lääketiede induktiivinen.
DEISMI, oppisuunta, jonka mukaan jumala (deus) on vain luonut maailman, mutta sen jälkeen jättänyt sen kehittymään omien lakiensa mukaisesti. — DEISTI, tämän oppisuunnan kannattaja.
DETERMINISMI, kieltää tahdon vapauden, pitää kaiken välttämättömänä. — Vastakohta: INDETERMINISMI, tunnustaa tahdon vapauden.
DIALEKTIIKKA, oppi vastakohtiin perustuvasta kehityksestä ja liikunnasta. — DIALEKTINEN IDEALISMI, opettaa, että dialektinen kehitys tapahtuu maailmassa, jonka perus- ja alkutekijänä on henki, eikä aine. — DIALEKTINEN MATERIALISMI, opettaa, että dialektinen kehitys tapahtuu maailmassa, jonka perus- ja alkutekijänä on aine, eikä henki. — DIALEKTINEN METOODI, dialektiikan yhteys- ja liikuntaoppiin perustuva tutkimus- ja ajattelutapa. — DIALEKTINEN LOGIIKKA, dialektisen ajattelun lait ja muodot. — OBJEKTIIVINEN DIALEKTIIKKA, luonnon ja historian (yhteiskunnan) dialektiikka. — SUBJEKTIIVINEN DIALEKTIIKKA, ajattelun dialektiikka (logiikka, tietoteoria). — DIALEKTIKKO, joka tunnustaa dialektiikan ja on omaksunut senmukaisen ajattelumetoodin.
DIFFERENTIAALILASKENTO, korkeamman matematiikan haara, joka käsittelee äärettömän pieniä suureita.
DIKTATUURI, rajoittamaton valta. Ei ole sekoitettava DESPOTIAAN, väki- ja mielivaltaan perustuvaan hallitusvaltaan.
DOGMAATTINEN, ehdottomasti, sokeasti hyväksyvä, arvostelukyvyttömästi uskovainen. — Vastakohta: SKEPTILLINEN, epäilevä; KRIITILLINEN, arvosteleva.
DRABANTTI, alunperin: ruhtinaallisen henkilön henkivartija. Kuvannollisessa mielessä: pienempi taivaankappale, joka kiertää suurempaa (esim. kuu).
DUALISMI, filos.-uskonnollinen oppi, jonka mukaan maailmassa on kaksi vastakkaista voimaa, aine ja henki, tai jumala ja paholainen, hyve ja pahe j. n. e. — Vastakohta: MONISMI, joka hyväksyy vain yhden perusaineen tai voiman. — Esim.: Kristinusko on dualistinen, materialismi — monistinen katsomus.
DYNAMIIKKA, liikunta, liikuntaoppi, liikkuvaisuus. — Vastakohta: STATIIKKA, tasapaino-, lepotila.
DYNAAMINEN VITALISMI, oppi kehityksenalaisesta elonvoimasta (kts. Drieschin filosofiaa).
EETTERI, painoton, täydellisesti kimmoisa aine, minkä ajatellaan täyttävän maailmanavaruuden. Monet kieltävät e:n olemassaolon.
EKLEKTIIKKA, EKLEKTISMI, koettaa pintapuolisesti yhdistää sieltä täältä otettuja, keskenään sovittamattomia oppeja.
EXPERIMENTTI, koe. — EXPERIMENTTAALINEN, kokeellinen.
ELEKTRODYNAMIIKKA, sähköoppi.
ELEKTROONI, sähkoatoomi.
ELEMENTTI, perus-, alkuaine tai -osa.
EMIGRANTTI, siirtolainen, maanpakolainen.
EMPIIRINEN, kokemusperäinen. — EMPIRISMI, kokemusperäinen filosofia, katsantotapa.
EMPIRIOKRITISISMI, (puhdasta) kokemusta arvosteleva oppi (kts. Avenariuksen ja Machin filosofiaa).
EMPIRIOMONISMI, kokemusperäinen monismi (kts. Bogdanovin filosofiaa).
ENERGETISMI, ENERGEETTINEN LUONNONFILOSOFIA, opettaa, että sekä aine että henki ovat vain energian (voiman), ilmaisumuotoja ja yrittää tämän opin avulla selittää myös yhteiskunnalliset ilmiöt (kts. Ostwaldin filosofiaa).
ENSYKLOPEDIA, tietosanakirja.
ENSYKLOPEDISTIT, Ranskan Suuren Ensyklopedian (1751–80) toimittajat Diderot, d'Alembert, Voltaire, Rousseau y. m.
EPIGOONI, tieteellinen, kirjallinen jäljittelijä, toistelija.
ESINE ITSESSÄÄN, esineiden olemus erotukseksi niiden ilmiöistä (kts. Kantin filosofiaa).
ESTETIIKKA, kauneusoppi. — ESTEETTINEN, kauneuskäsitystä vastaava, kauneusopin mukainen. — Vastakohta: EPÄESTEETTINEN.
ETNOLOGIA, tiede, joka tutkii kansantapojen alkuperää ja kehitystä ja alkuperäisiä sivistysmuotoja. — ETNOGRAFIA, (kuvaava, ennen kaikkea aineellista sivistystä tutkiva) kansantiede.
EUKLIIDINEN MITTAUSOPPI, tavallinen, perinnäinen (Eukliideen n.v.300 e. a. a. kehittämä) mittausoppi. — Vastakohta: EPÄ-EUKLIIDINEN MITTAUSOPPI, joka perustuu muihin aksioomeihin eli selviöihin.
FANTASTINEN, mielikuvituksellinen, haaveellinen.
FATALISMI, kohtalon- eli sallimususko, joka katsoo, ettei kohtaloa voida välttää.
FENOMENOLOGIA, ilmiöoppi (Hegelin filosofiassaan käyttämä).
FEODALISMI, keskiajan läänitysjärjestelmä, joka perustui maanomistukseen ja maaorjuuteen.
FIDEISMI, perustaa kaiken uskoon, eikä tieteeseen.
FILOSOFIA, »viisaustiede» maailmankatsomusoppi, oppi dialektiikasta ja ajattelun laeista.
FLOGISTON, keskiajan luonnontieteen olettama palavien aineiden aineosa, joka niiden palaessa poistui liekeissä. Sen avulla selitettiin tulta, kunnes keksittiin happi.
FREUDISMI, Freudin esittämä sielutieteellinen teoria eli psykoanalyysi.
FUNKTIO, toisesta tai toisista suureista riippuvaisuussuhteessa oleva, vaihteleva suure. Tällä matemaattisella käsitteellä on koetettu korvata syysuhteen käsitettä.
FYSIIKKA, aineen liikuntaoppi. Luonnontieteen haara, joka tutkii niitä elottoman luonnon ilmiöitä, joissa esineiden sisäinen rakenne ei muutu. Fysiikan osat ovat: mekaniikka (tasapaino- ja liikeoppi), äänioppi, valo-oppi, lämpöoppi, magnetismi- ja sähköoppi.
FYSIKAALINEN IDEALISMI, joka fysiikasta tekee idealismille suotuisia johtopäätöksiä.
FYSIOKRAATIT, 1700-luvun puolivälissä Ranskassa esiintyvä taloustieteellinen koulukunta, jonka: mielestä maa oli ainoa rikkauden lähde ja maanviljelys ainoa uusia arvoja tuottava elinkeino. He vastustivat valtion sekaantumista talouselämään, jossa muka vallitsevat parhaat mahdolliset luonnonlait.
FYSIOLOGIA, olioiden elintoimintoja tutkiva tiede.
GNOSEOLOGIA, tietoteoria, oppi tietämisemme ehdoista ja rajoista (lat. sanasta gnosis, tieto).
HELLENISTINEN, kreikkalaistuneiden välimerenkansojen sivistyspiiriin kuuluva (ennen ajanlaskumme alkua).
HIEROGLYYFI, egyptiläinen kuvallinen kirjoitusmerkki. Myös: symbooli, vertauskuva.
HISTORIALLINEN MATERIALISMI, 1) marxilainen maailmankatsomus, jonka mukaan kaikki olevainen käsitetään aineelliseksi ja jonka mukaan kaikki (luonto, yhteiskunta ja ajattelu) on dialektisten kehityslakien alainen; 2) samaa kuin materialistinen historiankäsitys, jonka mukaan ihmiskunnan historiassa tuotannolliset suhteet, taloudelliset olot muodostavat perustan ja n. k. ideologiat (poliittiset, siveelliset, oikeudelliset y. m. katsomukset) muodostavat päällysrakenteen. — Vastakohtia: 1) METAFYYSILLINEN MATERIALISMI, joka ei ota huomioon dialektista, historiallista kehitystä, vaan käsittää kaiken mekaanisiksi prosesseiksi; 2) IDEALISTINEN HISTORIANKÄSITYS, jonka mukaan historian liikuttavina päavoimina ovat aatteet, nerot ja voimakkaat yksilöt.
HOMEOMEERIT. Kreik. filosoofi Anaxagoras opetti, että luonto on kokoonpantu laadullisesti erilaisista hiukkasista (homeomeerit), joita henki (nus) tarkoituksenmukaiseen liikkeeseen.
HORMONI, sisäisesti erittävien rauhasten tuotteina syntyviä aineita (adrenaali, tyroksiini, insuliini y. m.).
HUMANISMI, 1) keski ja uutena aikana esiintynyt kulttuurivirtaus, joka skolastista tiedettä, askeettista elämänkäsitystä ja pimeää uskontoa vastaan julisti kaiken inhimillisen (homo, ihminen; humaani, inhimillinen) oikeutusta; 2) filos. suunta, jonka mukaan totuuden määräävät inhimilliset perusteet ja tarpeet (kts. F. C. S. Schillerin filosofiaa); 3) luokka vastakohtia sotkeva yleinen ihmisystävyys.
HYLOZOISMI, opettaa, että kaikki aine on henkevöity.
HYPOTEESI, tieteellinen olettamus.
HYSTEERIA, mielenhäiriö, joka tavallisesti johtuu suuressa määrin kuvitelluista, liioitelluista vaikutteista. Myös: raivotila, raivonpurkaus.
IDEA, aate.
IDEALISMI, »aateoppi»: 1) oppi, joka pitää henkeä alkuperäisenä ja ainetta sen tilapäisenä, epätäydellisenä muotona (OBJEKTIIVINEN IDEALISMI); 2) oppi, joka pitää vain yksilön henkiset toiminnat todellisina, mutta ulkomaailmaa epävarmana tai epätodellisena (SUBJEKTIIVINEN IDEALISMI); 3) myös: yleinen aatteellisuus (KÄYTÄNNÖLLINEN IDEALISMI). — Vastakohta: MATERIALISMI, »aineoppi»: 1) joka pitää ainetta alkuperäisenä ja henkeä aineen ominaisuutena; 2) joka pitää ulkomaailmaa todellisena ja alkuperäisenä, ajatuksiamme sen kuvina ja heijastuksina; 3) välistä myös: mielenlaatu, joka lähtee itsekkäistä, aineellisista pyyteistä, vailla aatteellisia harrastuksia ja päämääriä.
IDEALISTINEN REALISMI, pitää aatteiden, ideain maailmaa täysin todellisena.
IDEALITEETTI, (Kantin filosofiassa) ominaisuus, joka perustuu hengen eli ajattelun luonteeseen eikä johdu kokemuksesta ja aineen ominaisuuksista.
IDENTTITEETTITEORIA, jonka mukaan aine ja henki ovat olevaisen samanaikaisia ilmausmuotoja, joiden välillä ei ole syysuhteellinen, vaan ainoastaan funktionaalinen yhteys ja vastaavaisuus (kuten pallon ulko- ja sisäpinnan välillä).
IDEOLOGIA, (materialistisessa historiankäsityksessä) aatteellinen päällysrakenne, taloudellisten olojen aatteellinen heijastus ihmisten päissä poliittisina mielipiteinä, oikeus- ja siveyskäsitteinä, tieteellisinä katsomuksina j. n. e.
IMMANENTTINEN, sisäinen; esineen, asian sisäiseen olemukseen kuuluva.
IMPERIALISMI, kapitalismin viimeinen, välittömään väkivaltaan ja valloituksiin sekä finanssipääoman monopooliin perustuva vaihe; myös: valloituspolitiikka.
INDETERMINISMI, kts. DETERMINISMI.
INDUKTIIVINEN, kts. DEDUKTIIVINEN.
INERTIA, jatkuvaisuus, hitaus; kappaleiden ominaisuus säilyttää liiketilansa (nopeuden ja suunnan suhteen) milloin ulkopuoliset voimat jo ovat lakanneet niihin vaikuttamasta.
INTEGRAALILASKENTO, korkeamman matematiikan haara, joka käsittelee äärettömän pieniä suureita.
INTELLEKTUALISMI, pitää ajattelumme (eikä kokemusta) tietoamisemme ainoana tai pääasiallisena lähteenä; samaa kuin RATIONALISMI. Vastakohta: SENSUALISMI, EMPIRISMI, kts. näitä.
INTENSIIVINEN, voimakas, voimaperäinen, perinpohjainen, sitkeä.
INTERNATIONALE, kansainvälinen (työväenluokan) järjestö; I Internationale 1864–1872, II Internationale perust. 1889, III (Kommunistinen) Internationale perust. 1919; myös: kansainvälinen työväenlaulu.
INTUITIIVINEN, välittömään näkemykseen (ei kokemukseen eikä ajatteluun) perustuva (tieto, varmuus, katsomus), (luonnolliseen, välittömään) tuntoon perustuva (vakaumus). — INTUITIVISMI, vastaava filos. suunta (kts. Bergsonin, Husserlin filosofia), jonka vastakohtina SENSUALISMI, EMPIRISMI, RATIONALISMI y. m. (kts. näitä).
JANSENISTIT, pyrkivät hollant. jumaluusoppineen C. Jansenin (1585–1638) johdolla uudistamaan katoolista kirkkoa ja taistelivat jesuiittoja vastaan.
JESUIITAT, room.-katol. kirkon vaikutusvaltaisin, häikäilemättömin munkkikunta »Jeesuksen seura» (perust. 1540).
JOONILAINEN, kotoisin Jooniasta, kreikkal. siirtokunta Vähan-Aasian länsirannikolla. — JOONILAINEN FILOSOFIA, jonka esittäjät olivat joonilaisia.
JUNKKERI, 1) upseerikoulun oppilas; 2) preussilainen tilanherra.
»KANSANYSTÄVÄT», kts. NARODNIKIT.
KANTILAISUUS, Kantin filos. oppisuunta.
KAPITALISMI, talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, jossa pääoma (kapitaali) ja sen omistajat, s. o. tehtailijat, pankkiherrat, pörssi- ja muut keinottelijat hallitsevat, sortavat ja riistävät omistamattomia luokkia (työläisiä, talonpoikia, siirtomaakansoja). — KAPITAALI, lat. sanasta caput, »pää», josta kapitaali, »pääoma», koska Muinais-Roomassa omaisuus laskettiin karjan pääluvun mukaan. Kapitalistisessa yhteiskunnassa: työvoiman riiston kautta lisäarvoa tuottava omaisuus.
KARTEESIOLAINEN MATERIALISMI, Descartesin esittämä fysiikka, jonka mukaan toimiva ihminen ei ole muuta kuin kone.
KAUSAALISUHDE, syysuhde, joka perustuu syyn ja seurauksen lakiin (causa, syy). — KAUSALITEETTIPERIAATE, syysuhteellisuuden periaate.
KATEGORIA, 1) (luokitteleva) yleiskäsite; 2) (Kantin filosofiassa) välttämätön muoto, johon ajattelu (kokemuksesta riippumatta) pukeutuu.
KEMIA, luonnontieteen haara, joka tutkii (elollisessa ja elottomassa) luonnossa tapahtuvia aineiden muutoksia ja niiden ominaisuuksia.
KISMET, (arab.) kohtalo, välttämättömyys.
KLASSILLINEN, tyypillinen, korkeimmilleen kehittynyt, esikuvallinen; myös (esim. antiikin) loistokauteen kuuluva.
KLISEE, kuvalaatta, kuvajäljennös.
KOLLEKTIIVINEN, yhteinen.
KOMMUNISMI, 1) talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, jossa omistus, tuotanto ja kulutus on yhteistä ja joka muodostaa korkeimman asteen historiallisessa kehityssarjassa kapitalismi–sosialismi–kommunismi; 2) tämän yhteiskuntajärjestelmän puolesta taisteleva poliittinen liike ja aatesuunta. — Tästä johtuvat verrannolliset (vähemmän tarkat) nimitykset ALKUPERÄINEN KOMMUNISMI (sukuryhmätalous), KULUTUSKOMMUNISMI, (esim. alkukristillinen) IHANNEKOMMUNISMI (mielikuvituksellinen ihanneyhteiskuntajärjestelmä), SOTAKOMMUNISMI (Neuvosto-Venäjällä 1918–1921, kansalaissodan aikana vallinnut taloudellinen järjestelmä, joka perustui maataloustuotteiden pakko-ottoon, vapaan kaupan lakkauttamiseen y. m. kpitalististen talousmuotojen syrjäyttämiseen sodankäynnin vuoksi).
KOMPLEKSI, kokonaisuus, yhdistelmä, ryhmä.
KOMPROMISSI, välikanta, sovitteleva kanta, molemminpuolisen tinkimisen jälkeen tehty sopimus, puolinainen ratkaisu.
KONDENSOITU, tiivistetty, ydin- (aine, -ominaisuus), keskitetty.
KONKREETTINEN, kts. ABSTRAKTINEN.
KONTINUUM, yhtä- eli tasajatkoisuus, jatkuvaisuus, keskeymättömyys.
KONTROLLOIDA, tarkistaa, pitää tarkastuksen alaisena.
KRIITILLINEN, 1) arvosteleva; 2) (Kantin filosofiassa, vastakohtana dogmaattiselle ja skeptilliselle filosofialle tai ajattelumuodolle) kokemuksiin arvostelevasti suhtautuva filosofia tai ajattelutoiminta, joka tutkii tietoamisen ehtoja ja rajoja; tässä mielessä esim. KRIITILLINEN IDEALISMI, KRIITILLINEN REALISMI, KRIITILLINEN FILOSOOFIA. — KRITISISMI, Kantin filosofia.
KRIISI, pula, pulakausi, käänne (-kohta).
LAMARCKISMI, Lamarckin kehitysoppi, jonka mukaan oliot aktiivisesti mukautuvat ympäristöönsä siten, että niiden elimet käytön tai käytön puutteen vuoksi vastaavasti muuttuvat ja nämä muutokset periytyvät. — Vastakohta: darwinismin opettama (summittainen) luonnollinen valinta, joka jättää eloon vain ne oliot, joilla jo on ympäristöä vastaavat ominaisuudet. Useimmat darwinistit (myös useat marxilaiset, ei kuitenkaan Engels) kieltävät, että saavutetut ominaisuudet voivat periytyä.
LEGAALISET MARXISTIT, reformistiset, revisionistiset vale-marxistit Venäjällä 1890-luvulla (Struve, Tugan-Baranovski y. m.).
LENINISMI, marxismi Leninin kehittämänä, marxismi imperialismin ja proletaarisen vallankumouksen kaudella, jolloin etualalle astuivat kysymykset proletariaatin diktatuurista, vallankumouksen strategiasta ja taktiikasta, proletariaatin suhteesta talonpoikaistoon, sorrettuihin kansallisuuksiin, siirtomaakansoihin, kansainväliseen reformismiin (sosialidemokratiaan) ja fascismiin, neuvostovaltaan ja sosialistiseen rakennustyöhön y. m.
LIBERALISMI, »vapaamielisyys», s. o. porvarillinen »vapaamielinen» liike, joka lähinnä edustaa pikkuporvariston luokkaetuja, julistaa tunnuslauseikseen »yksilön vapauden», »vapaan kaupan», »kaikkien tasa-arvoisuuden lain edessä», »demokratian» j. n. e., mutta joka käytännöllisessä luokkataistelussa aina horjuu ja lopuksi asettuu suurporvariston puolelle taistelemaan vallankumouksellista työväenluokkaa vastaan. Liberalismin kukoistuskausi oli Englannissa XIX:n vuosisadan toisella puoliskolla. — LIBERAALI, tähän suuntaan kuuluva.
LOGIIKKA, oppi ajattelun muodoista ja laeista; myös: johdonmukaisuus. — LOOGILLINEN, johdonmukainen. — LOGISMI, vain muodollisesti oikea päätelmä.
LOGOS, (kreikk.) sana, järki.
LUONNEPSYKOLOGIA, sielutiede, joka ei pane päämääräkseen inhimillisen sieluelämän erittelyä ja hajoittamista alkutekijöihinsä, vaan käsittelee ihmisluonnetta määrättynä, konreettisena kokonaisuutena (saks. Gestaltpsychologie) ja yhteiskunnallisena yksikkönä.
LUONNONDIALEKTIIKKA, 1) luonnossa vallitseva dialektinen kehitys ja vuorovaikutus; 2) tätä kehitystä ja vuorovaikutusta käsittelevä tiede ja tieteellinen metoodi. — Erotukseksi HISTORIAN DIALEKTIIKASTA ja AJATTELUN DIALEKTIIKASTA (LOGIIKASTA).
LUONNONFILOSOFIA, rajoittuu käsittelemään maailmankaikkeutta sinänsä ja maailmanrakcnnctta (puuttumatta ajattelun, siveyskäsitteiden, yhteiskunnallisten suhteiden, historian filosoofisiin probleemoihin tai jättäen ne syrjäasemaan).
MACHILAISET, Machin idealismin kannattajat.
MAGIA, taikausko, taikatemppujen järjestelmä.
MAKROKOSMOS, kts. MIKROKOSMOS.
MAMELUKIT, egyptiläistä sotaväkeä.
MANIA, mielisairauden muoto, jonka päätunnusmerkit ovat ylen iloinen tai ärtynyt mieliala, kiihtynyt ajatustoiminta, kasvanut toimintahalu, liiallinen itsetuntoisuus ja ajottainen pitkäaikainen synkkämielisyys.
MARATONIN TAISTELU, Kreikassa 490 e. a. a., jolloin pieni kreikkalainen sotajoukko voitti ylivoimaiset persialaiset.
MARXISMI, Marxin ja Engelsin kehittämät opit, marxilainen maailmankatsomus.
MATERIA, aine — MATERIALISMI, oppi, filosofia, maailmankatsomus, joka pitää aineellista kaiken olevaisen perustana ja ulkonaista, kokemusperäistä maailmaa todellisena. — Vastakohta: IDEALISMI (kts. tätä).— MATERIALISTINEN DIALEKTIIKKA, materialistis-dialektinen tietoteoria eli oppi ajattelun dialektisistä laeista ja muodoista. — MATERIALISTINEN HISTORIANKÄSITYS, kts. HISTORIALLINEN MATERIALISMI. — MATERIALISTINEN REALISMI, jonka mukaan ulkonainen, kokemusperäinen maailma on todella olemassa ja on olemukseltaan aineellinen. — MATERIALISTINEN SENSUALISMI, jonka mukaan aistimuksemme oikein heijastavat ulkomaailman aineellista luonnetta.
MEKANIIKKA, fysiikan osa, joka käsittelee kappaleiden tasapainoehtoja (statiikka) ja liikettä (dynamiikka); myös: toimintajärjestelmä. — MEKAANINEN, koneellinen. — MEKAANIS-METAFYYSILLINEN MATERIALISMI, joka pitää esineet ja ilmiöt koneellisesti tapahtuvina ja toistuvina eikä sovelluta niihin dialektista vuorovaikutus-, liikunta- ja kehitysperiaatetta; (vastakohta: DIALEKTINEN MATERIALISMI). — MEKANISTIT, tällaisen oppisuunnan kannattajat, varsinkin sikäli kuin he pyrkivät supistamaan henkiset toiminnat vain fysikaalis-kemiallisiin toimintoihin ja käsittämään ihmisen pelkkänä koneena, jonka tietoisella ja tahdontoimiimalla ei ole itsenäistä merkitystä. Tämän suunnan irvikuva: »MASINISTIT» (»masina» — kone).
MELANKOLIA, synkkämielisyys.
MENSHEVISMI, kts. BOLSHEVISMI.
METAFYSIIKKA, oppi olemisen syvimmistä, viimeisimmistä perusteista, jotka käsitetään iankaikkisiksi, muuttumattomiksi ja ehdottomiksi (meta ta physika, kreikk. »esineitten takana»). — Vastakohta: DIALEKTIIKKA kts. tätä.
METOODI, menettelytapa. — METODOLOGIA, metoodioppi, metoodijärjestelmä.
MIKROKOSMOS, maailma pienoiskoossa (esim. elektrooni). — Vastakohta: MAKROKOSMOS, maailma jättiläiskoossa (esim. tähtitaivas). — MIKRO-OLIO, pienen pieni olio. — MIKROSKOOPPI, valo-opillinen koje, jolla hyvin pieniä esineitä voi nähdä vahvasti (aina 1,000–2,000 kertaan saakka) suurennettuina.
MILJAARDI, tuhat miljoonaa.
MOLEKYYLI, aineen pieni, atoomeista kokoonpantu osanen. — MOLEKULAARINEN, molekyyleihin perustuva, niistä kokoonpantu.
MONISMI, MONISTINEN, kts. DUALISMI.
MORAALI, siveyskäsitys, -käsitteet, -oppi; myös: »henki», innoitus.
MUODOLLINEN LOGIIKKA, oppi ajattelun kiinteistä muodoista.
MUTATIONITEORIA, de Vriesin esittämä täydennys kehitysoppiin, jonka mukaan kehitys tapahtuu hyppäyksittäin, yhtäkkiä ilmestyvien, periytyvien muunnosten, n. s. mutationien (mutatio, muunnos, muutos) kautta.
MYSTIIKKA, MYSTISMI, salaoppi, uskonnontapainen filosofia.
NAIVI, lapsellinen, arvostelukyvytön, yksinkertainen. — NAIVI REALISMI, joka pitää aistimusten välittämät havainnot täysin oikeina ja riittävinä syventymättä niiden luonteeseen (vastakohta: KRIITILLINEN REALISMI).
NARKOOTTISET AINEET, jotka aikaansaavat (täydellistä tai osittaista) tunnottomuutta, kuten kloroformi, eetteri, kokaiini.
NARODNIKIT, »kansanystävät», »kansansosialistit», jotka Venäjältä XIX:n vuosisadan toisella puoliskolla tahtoivat »kansaan lähtemällä» poliittisesti valistaa ja nostaa talonpoikais- ja työläisjoukkoja kumoukselliseen taisteluun itsevaltiutta vastaan, pyrkien samalla sivuuttamaan kapitalistisen vaiheen maaseudulla ja siirtämään kyläkunnat suoraan kommunismiin. N:ssa oli paljon haaveellisia, individualistisia, anarkistisia ja pikkuporvarillisia piirteitä, mutta toiselta puolen he edustavat suurta, vakavaa, voimakasta liikettä, joka ajoittain rohkeasti taisteli tsaarivaltaa vastaan (Aleksanteri II:n murha). Myöhemmin narodnikkilaisuus sulautui porvarillis-liberaaliseen liikkeeseen ja tuli taantumukselliseksi.
NATURALISMI, luonnonihailu, luontoa peittelemättä, kaunistelematta esittäminen.
NELIULOTTEISUUS, jonka mukaan ulottuvaisuudella, paitsi pituutta, leveyttä ja korkeutta, on myös neljäs ominaisuus, aika.
NEOVITALISMI, uusivitalismi, joka jälleen herätti eloon vanhat vitalistiset katsantokannat, painostaen erikoisesti elontoimintain tarkoituksenmukaisuutta, joita ei voi muka selittää materialistisella tavalla. Monet neovitalistiset suunnat (Driesch y. m.) päättyvät mystiikkaan ja spiritismiin.
NEURASTENIA, heikkohermoisuus.
NEUROOSI, hermotauti, joka yleensä johtuu synnynnäisistä taipumuksista (esim. kaatumatauti).
NOMINALISMI, keskiaikainen (materialismia lähenevä) filos. oppisuunta, jonka mukaan lajikäsite on vain yhteisnimi yksityisesineille. Lajikäsitettä ei vastaa mikään todellisuudessa. Vain yksityisesineet ovat todellisia. — Vastakohta: (keskiaikaisessa, ei nykyaikaisessa mielessä): »Realismi», joka pitää yleis- ja lajikäsitteet oleellisempina kuin yksityiskäsitteet (Platonin idea-opin kanta).
NUORHEGELILÄISET, jotka Hegelin filosofiasta tekivät radikaalisia, kumouksellisia johtopäätöksiä niin filosofiassa kuin uskonnossa ja politiikassa (D. F. Strauss, B. ja E. Bauer, F. Feuerbach, A. Ruge, K. Marx, Fr. Engels y. m.)
NÄKEMYSMUODOT, (Kantin filosofiassa) välttämättömät, kokemuksesta riippumattomasti olemassaolevat havainto- eli näkemysmuodot (Anschaungsformen): aika ja ulottuvaisuus. — Niiden ohella AJATTELUN KATEGORIAT (kts. tätä).
OBJEKTIIVINEN, todellisuutta vastaava, tosiasiallinen, yleispätevä; myös: asiallinen, puolueeton. — Vastakohta: SUBJEKTIIVINEN, yksityinen, omakohtainen, persoonakohtainen; myös: puolueellinen, tilapäisiin tunteisiin perustuva. — OBJEKTIIVINEN IDEALISMI, joka tunnustaa ulkomaailman, mutta pitää sila olemukseltaan henkisenä. — OBJEKTIIVINEN SKNSUALISMI, jonka mukaan aistimuksemme vastaavat ulkomaailman todellisuutta. — OBJEKTIIVINEN DIALEKTIIKKA, luonnon ja yhteiskunnan (historian) dialektiikka (erotukseksi SUBJEKTIIVISESTA DIALEKTIIKASTA, s. o. ajattelun dialektiikasta eli logiikasta), — OBJEKTIIVINEN TOTUUS, joka vastaa konkreettista todellisuutta (erotukseksi SUBJEKTIIVISESTA TOTUUDESTA, joka voi olla esim. näköhäiriö).
OPPORTUNISMI, periaatteeton, selkärangaton sovittelevaisuus, peräänantavaisuus, kannattomuus, petturuus.
OPTIMISMI, joka näkee vain hyvää, on aina toivorikas. — Vastakohta: PESSIMISMI, joka näkee vain huonoa ja pahaa, pitää tulevaisuutta mustana, epätoivoisena.
ORGAANINEN, elimellinen, elolliseen luontoon kuuluva.
ORTODOKSINEN, oikeauskoinen, vanhasta, alkuperäisestä, varsinaisesta opista kiinnipitävä.
PANTEISMI, »kaikkijumalaisuus», jonka mukaan »jumala» ja »maailma» ovat yhtä ja samaa.
PARLAMENTTI, lakiasäätävä kansaneduskunta.
PATRIOOTTI, isänmaanystävä.
PERSPEKTIIVI, avaruusnäköala (myös ajallisessa mielessä).
PESSIMISMI, kts. OPTIMISMI.
PLAGIAATTORI, petollinen jäljittelijä, kirjallinen varas, joka omanaan esittää toisen kirjallista tuotetta.
PLANEETTA, kiertotähti. — Vastakohta: kiintotähti.
PLURALISMI, katsoo, että maailmassa on useampia itsenäisiä alkutekijöitä, ei vain aine ja henki. — Vastakohta: MONISMI, DUALISMI (kts. näitä).
POLARISATIOONI, energian kasaantuminen kahteen vastakkaiseen suuntaan, kuten magneettisauvassa.
POLITIIKKA, valtiollinen toiminta tai menettelytapa. — POLIITTINEN, valtiollinen. — POLIITTINEN EKONOMIA, (valtiollinen) taloustiede.
POSITIIVINEN, myönteinen, tosiasiallinen, todellinen. — Vastakohta: NEGATIIVINEN, kielteinen. — POSITIIVISET TIETEET, kokemusperäiset tieteet. — POSITIVISMI, alunperin Comten esittämä filosofia, joka oli perustuvinaan vain todistettaviin, kokemusperäisiin tosiasioihin, mutta olikin pelkkää epäitsenäistä, sekavaa eklektismiä; myöhemmin samaa kuin EMPIRIOKRITISISMI (kts. tätä).
POTENSOITU, korkeampaan voima-asteeseen saatettu.
POTENTIAALINEN ENERGIA, lepotilassa oleva, ei toimiva (»mahdollinen») voima.
PRAGMATISMI, jonka mukaan arvostelman totuus riippuu sen tarkotuksenmukaisuudesta, eikä siitä, vastaako se todellisuutta (kts. Jamesin filosofiaa).
PROLETAARI, lat. sanasta proles, »jälkeläinen», josta proletaari, omistamattomien loiseläjien luokka Roomassa, jotka eivät maksaneet valtiolle veroja, mutta olivat velvollisia suorittamaan sotapalvelusta ja olivat vallassaolevien luokkien käytettävissä palkkion edestä (panem et circenses, »leipää ja sirkushuvia»). Laajemmassa mielessä: »omistamaton», »alaluokkalainen». Porvarillisessa yhteiskunnassa: omistamaton palkkatyöläinen. — PROLETARIAATTI, köyhälistö, palkkatyöläisten luokka. — PROLETARIAATIN DIKTATUURI, työväenluokan (vallankumouksen kautta saavutettu) rajoittamaton valtiovalta (neuvostojärjestelmän muodossa).
PROLETKULT, »Proletaarinen kulttuuri», Neuvostoliitossa vallankumouksen alkuvuosina toiminut järjestö, joka ymmärtämättä ylimenokauden luonnetta, pyrki keinotekoisesti luomaan erikoisen »proletaarisen kulttuurin» muotoja (tunnetuin edustaja A. A. Bogdanov).
PROPAGANDA, valistustoiminta, aatteiden levitystoiminta. — AGITATIOONI, voimakas joukkopropaganda.
PROSESSI, toiminta, toimintakulku, kehityskulku.
PSYKOLOGIA, sielutiede. — PSYKOANALYYSI, »sielunerittely», »sieluntutkiinus», Freudin kehittämä menetelmä, jonka avulla koetetaan saada ilmi sellaiset aikaisemmin tajunnasta poistungetut, n.k. alatajuiseen sieluelämään kätkeytyneet sieluntilat (kuten muistot, toivomukset y. m.), mitkä sen johdosta, että ne elämyksen hetkenä ovat olleet voimakkaasti tunnepitoiset, vaikuttavat häiritsevästi tietoiseen sieluelämään, aiheuttaen siinä heikkohermoisuustiloja j. s. s. P. on myös koettanut sovittaa teoriojaan kasvatusoppiin, kirjallisuushistoriaan ja uskontoon, jopa politiikkaankin, kehittäen siinä täysin mystillisiä katsantokantoja.
RADIKAALINEN, vasemmistolainen, jyrkkä, jyrkkämielinen, perinpohjainen.
RATIONALISMI, jonka mukaan ajattelu on tietoamisen ainoana tai pääasiallisimpana lähteenä. — Vastakohta: SENSUALISMI, EMPIRISMI, INTUITIVISMI (kts. näitä).
REAGEERATA, vastata. — REAKTIO, vastavaikutus, -toiminta, taantumus.
REALISMI, pyrkii koristelematta ja muuttamatta esittämään todellisuutta ja pitää kokemuksiamme luotettavina. Myös: käytännöllinen, kylmäverinen, ennakkoluuloton suhtautuminen ilmiöihin. — OBJEKTIIVINEN REALISMI, joka pitää ulkomaailmaa todellisena. — SUBJEKTIIVINEN REALISMI, joka rajoittuu pitämään vain aistimuksiamme todellisina, muttei ulkomaailmaa.
REFLEKSI, hermojen välittämä heijastusliike. — REFLEKSOLOGIA, tiede joka tutkii näitä refleksejä.
REFORMISMI, luulottelee, että pikku-uudistuksilla ja -parannuksilla voidaan poistaa yhteiskunnalliset epäkohdat ja luokkaristiriidat. — Vastakohta: vallankumouksellinen luokkataisteluoppi.
REGULATIIVINEN, säännöstelevä.
RELATIVISMI, suhteellisuus, oppi kaiken suhteellisuudesta. — RELATIIVINEN TOTUUS, suhteellinen totuus. Vastakohta: ABSOLUUTTINEN TOTUUS, ehdoton, iankaikkinen totuus. — RELAT1VITEETTITEORIA, Einsteinin suhteellisuusteoria (kts. tätä).
RENESSANSSI, »uudestaansyntyminen», kirjallisuus-, taide- ja kulttuurihistoriallinen loistokausi Italiassa 1300–1500 luvulla, jolle oli ominainen antiikkisten aatteiden elävöityminen, humanististen katsantojen leviäminen, henkilöllisyyden palvonta ja verrattain vapaa suhde uskontoon. Tämä käänne johtui kauppakapitalismin myrskyisästä kehityksestä Italiassa. Itse nimitys R. tuli käytäntöön vasta 1840-luvulla.
REVISIONISMI, »tarkistus», yritys vuosisadanvaihteessa 1800–1900 »korjata» ja »parantaa» vallankumouksellista marxismia reformistiseen, porvarilliseen suuntaan (Ed. Bernstein, Vollmar y. m.).
ROMANTIIKKA, tunnefilosofian aika (vastakohtana valistus- ja järkifilosofian ajalle), joka antoi tunne-elämyksille keskeisen aseman, piti luontoa, tunteellista keskiaikaa, murheetonta, rauhallista perhetaloutta, taiteellisia harrastuksia arvokkaampana kuin nousevan kapitalismin, poliittisen taistelun, taloudellisen kilpailun, kylmän järkeilyn, suurtuotannon ja joukkoliikkeiden »rumaa» todellisuutta. R. on useimmin yhdistetty poliittiseen ja yhteiskunnalliseen taantumuksellisuuteen.
RÖNTGENSÄDE, W. Röntgenin (1845—1923) keksimät, silmille näkymättömät säteet, joiden avulla m. m. voidaan valokuvata ihmisruumiin sisäisiä osia nahkan ja lihaston lävitse.
SATANOKRATIA, paholaisen valta.
SEKREETIT, rauhasten n. k. sisäinen eritys. Rauhaset erittävät nesteitä tai tuottavat eläviä soluja (esim. sukupuolirauhaset). Nämä nesteet ovat joko ruumiin toiminnalle tarpeellisia (n. k. sekreetit) tai vahingollisia ja sen vuoksi poistettavia (ekskreetit). Edellisiä ovat esim. ruuansulatusrauhasten erittämät nesteet, jälkimäisiä hiki ja virtsa. Muutamilla rauhasilla ei ole omaa johtotiehyttä, vaan joutuvat eritteet (n. k. hormoonit) suoraan vereen tai kudosnesteeseen.
SENSUALISMI, opettaa että ajattelukyky kehittyy aistimuskyvystä ja että ajattelun sisältö kokonaan riippuu aistimusten välittämästä kokemuksesta. — OBJEKTIIVINEN SENSUALISMI, pitää ulkomaailmaa olemassaolevana. — SUBJEKTIIVINEN SENSUALISMI pitää vain aistimuksiamme todellisina, muttei ulkomaailmaa sellaisena kuin se meille aistimusten kautta kuvastuu.
SENSUURI, (erilaisten suullisten, kirjallisten, taiteellisten esitysten y. m.) ennakkotarkastus.
SKEPTISISMI, SKEPTILLINEN, SKEPTIKKO, kts. DOGMAATTINEN.
SISÄINEN ERITYS, kts. SEKREETIT.
SITAATTI, lainalause.
SKOLASTIIKKA, keskiaikainen filosofia, joka johti kuiviin, kaavamaisiin, hengettömiin, hyödyttömiin ja pelkästään muodollisiin ajatusrakennelmiin, luokitteluihin ja hiushalkomisiin. — SKOLASTINEN, skolastiikkaan kuuluva, sen tapainen, muotoseikkoihin rajoittuva, käsitteiden luokittelua itsetarkoitukseksi kohottava, vain muodollisesti järkeilevä (menettely).
SOFISTIIKKA, kreikkal. filos. koulukunta, joka opetti miten väittelyssä voittaa vastustajansa. Luisui sanasaivarteluun, todisti mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Siitä yleismerkitys: häikäilemätön, turhanpäiväinen väittelymenetelmä ja valheellinen todistelu. — SOFISTI, sofistiikan harjoittaja. — SOFISMI, tietoisesti valheellinen väitelmä, jota yritetään todistaa oikeaksi.
SOLIPSISMI, filosofia, joka päättää että vain ajatteleva yksilö on varmasti olemassa ja että kaikki muu on epävarmaa tai olematonta.
SOSIALISMI, väliaste kapitalismin ja kommunismin välillä, jolloin tuotantovälineet ovat työtätekevien yhteistä, keskitettyä omaisuutta ja tuotanto tapahtuu suunnitelman mukaan korkealla teknillisellä pohjalla, mutta kulutus vielä suurimmaksi osaksi on yksityistä. — UTOPISTINEN SOSIALISMI, joka perustuu haaveiluihin ja yksilöllisiin järkeilyihin, eikä historiallisten lakien tuntemiseen ja historiallisten tilanteiden tieteelliseen arvioimiseen sekä työtätekevien vallankumoukselliseen joukkotaisteluun kapitalismia vastaan. — TIETEELLINEN SOSIALISMI, marxismi.
SOSIALIDEMOKRATIA, luokkataisteluun perustuva, sosialismia päämääränään pitävä poliittinen työväenliike joukkopuolueen johdolla. — VALLANKUMOUKSELLINEN SOSIALIDEMOKRATIA on vallankumouksellisen marxismin pohjalla ja järjestäytyy sekä valmistautuu taistelemaan proletariaatin diktatuurin puolesta vallankumouksellisin keinoin. Nykyään: kommunismi, kommunistinen liike, kommunistinen puolue, kommunistinen Internationale. — REFORMISTINEN SOSIALIDEMOKRATIA, joka luopuen vallankumouksellisesta marxismista pyrkii luokkasovintoon porvariston kanssa, menettää proletaarista luokkaluonnettaan ja muuttuu pikkuporvarilliseksi puolueeksi, kasvaa sisään porvarilliseen valtioon, tulee vastavallankumoukselliseksi ja fascistiseksi.
SPEKULATIONI, »keinottelu», vain järkeilyyn perustuva mietiskely (»keinotteleminen» käsitteiden ja mielikuvien avulla). — SPEKULATIIVINEN FILOSOFIA, SPEKULATIIVINEN METAFYSIIKKA, vain järkeilyyn perustuva filosofia, metafysiikka.
SPIRAALINEBULOOSA, kierukkamuotoinen tähtisumu.
SPIRITISMI, oppi ja liike, joka pyrkii yhteyteen vainajien haamujen kanssa maagillisin keinoin.
SPIRITUALISMI, filosoofinen oppisuunta, joka vastaa idealismia ja animismia.
SPONTAANINEN, itsestään johtuva, vapaaehtoinen.
STATIIKKA, kts. DYNAMIIKKA.
STRATEGIA, sotataito. — Vastakohta: TAKTIIKKA, sotataidollinen menettelytapa. — S. — yleinen sotasuunnitelma; t. — keinot, millä sitä toteutetaan.
SUBJEKTI, tajuava, toimiva olio. — Vastakohta: OBJEKTI, esine, johon toiminta kohdistuu. — SUBJEKTIIVINEN, kts. OBJEKTIIVINEN. — SUBJEKTIVISMI, selittää kaiken yksilölliseltä näkökannalta. — SUBJEKTIIVINEN IDEALISMI, kts. IDEALISMI. — SUBJEKTIIVINEN SENSUALISMI, kts. SENSUALISMI. — SUBJEKTIIVINEN DIALEKTIIKKA, kts. DIALEKTIIKKA. — SUBJEKTIIVINEN TOTUUS, kts. OBJEKTIIVINEN.
SUHTEELLISUUSTEORIA, Einsteinin kehittämä oppi, jonka mukaan maailmanavaruudessa kaikki liikunta on suhteellista, koska ei ole mitään ehdottomassa lepotilassa olevaa, johon eri liikkeitä voisi verrata. S. opettaa ettei ole mitään yhdenmukaista aikaa eikä ulottuvaisuutta ja että kumpaakaan ei ole olemassa ulottuvien ja liikkuvien esineiden ulkopuolella tai niistä riippumatta.
SUBSTANSSI, alkuaine, perusaine; se, johon kaikki perustuu ja joka itse ei perustu mihinkään muuhun.
SYMBOOLI, vertauskuva.
SYNTEESI, kts. ANALYYSI.
SYSTEEMI, järjestelmä, kokonaisuus.
SYYSUHTEEN LAKI, jonka mukaan mitään ei tapahdu ilman riittävää ja vastaavaa syytä. Myös: syyn ja seurauksen laki.
TAKTIIKKA, kts. STRATEGIA.
TEESI, lyhyt, tiivistetty oppilause tai väitelmä. — Hegelin filosofian mukaan ensimäinen jakso kehityksen dialektisessa sarjassa: teesi — antiteesi — synteesi, s. o. (alku-) väitelmä — vastaväitelmä — yhteys, s. t. väitelmä ja vastaväitelmän yhtyminen, yhteensulautuminen korkeammanasteiseksi yhteydeksi. Esim.: oleva — olematon — tuleva (kehittyvä); usko — epäily — arvostelu; luonnontalous — yksityistalous (kapitalismi) — yhteistalous (sosialismi).
TEKNIIKKA, määrättyyn välineistöön (koneistoon ja kalustoon) perustuva työn suoritustapa, niin yksityisessä työprosessissa kuin yleensä kansantaloudessa ja sen eri aloilla.
TEKTOLOGIA, A. Bogdanovin antama nimitys »yleis-järjestävällc tieteelle», jonka tehtävänä pitäisi olla »tieteellisesti systematisoida ihmiskunnan järjestettyä kokemusta».
TELEOLOGIA, jonka mukaan kaikki maailmassa tapahtuu edeltäpäin asetettujen päämäärien mukaisesti. Ei sekoitettava teologiaan.
TELESKOOPPI, tähtiputki.
TEOLOGIA, jumaluusoppi. Ei sekoitettava teleologiaan.
TEORIA, oppi. — TEOREETTINEN, tieteellinen, tieteelliseen oppiin perustuva; myös yleistelevä (vastakohtana käytännölliselle).
TERAPIA, lääkintätiede. — TERAPEUTINEN, lääkintätieteellinen, lääkintää koskeva.
TERVE JÄRKI, keskinkertainen, kouluttamaton järki.
TIETOKRITIIKKI, tutkii tietoamisen ehtoja ja rajoja.
TIETOTEORIA, tutkii tietoamisen muotoja, sen tehtäviä ja sen lakeja. — TIETOTEOREETTINEN IDEALISMI, tunnustaa vain oman minän, minän elämykset ja aistimukset, muttei ulkomaailman objektiivista todellisuutta. — TIETOTEOREETTINEN MATERIALISMI, pitää ulkomaailman objektiivisesti olemassaolevana ja ajatteluamme vain tämän ulkomaailman aistimien kautta välitettynä heijastuksena.
TRANSSENDENTTINEN, aistittavan ulko- ja yläpuolella oleva, yliaistillinen, yliluonnollinen, tuonpuoleinen. — TRANSSENDENTAALINEN, olemassa ennen kaikkea kokemusta (Kantin tietokritiikkiin kuuluva käsite ja määritelmä).
TRIAADI, kolmijakso, esim. Hegelin: teesi — antiteesi — synteesi.
TRUSTI, teollisuus-, pankki-, rautatie- y. m. suuryhtymiä.
USKONTO, usko henkisiin olentoihin ja niiden palvonta.
UTILITARISMI, siveysopillinen suunta, jonka mukaan hyötykäsite on kaikkien siveyskäsitteiden perustana. Tämän mukaan on korkein siveyslaki: Mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman monille ihmisille. Pääedustajat: J. Bentham, J. St. Mill.
UTOPIA, haave, ihannevaltio eli -yhteiskunta. Nimestä »UTOPIA» (»Ei missään»), minkä englantilainen valtiomies ja kirjailija Th. More (mestattu 1535) antoi kuvaamalleen kommunistiselle ihanneyhteiskunnalle. — UTOPISTINEN, haaveellinen, elämälle, todellisuudelle vieras, mahdoton toteuttaa.
UUSKANTILAISUUS, uudenaikainen filos. suunta (suureksi osaksi myös sosialidemokratiassa — Ed. Bernstein, C. Schmidt, P. Struve, Max Adler y. m.), jonka tunnuksena on »takaisin Kantiin!», s. o. pois materialismista.
UUSLAMARCKISMI, uudenaikainen suunta luonnontieteessä, joka suhtautuu arvostelevaisesti darwinismiin (varsinkin hänen oppiinsa luonnollisesta valinnasta) ja tavalliseen pcrinnöllisyysoppiin ja tahtoo täydentää ja korjata kehitysoppia Lamarckin esittämillä perusopeilla (kts. LAMARCKISMI).
VALISTUSKAUSI, (etupäässä) Ranskassa 1700-luvulla, suuren vallankumouksen edellä.
VALOVUOSI, aika minkä valosäde tarvitsee kulkeakseen vuoden, kulkien 300,000 metrin nopeudella sekunnissa.
VITALISMI, luonnontieteellinen suunta, joka kieltää, että elämä on voinut syntyä kuolleesta aineesta, ja opettaa, että elämä johtuu erikoisesta, luonnossa olevasta »elonvoimasta» (vitus, elämä).
VULGAARI, raaka, kömpelö, alhainen, pintapuolinen. — VULGAARI-MATERIALISMI, VULGAARI-EMPIRISMI, kömpelö materialismi, empirismi.