Lopuksi tahdon muutamin sanoin mainita siitä kokemuksesta, minkä köyhälistö suurlakon aikana sai. Silloin tuli nykyisten valtiollisten ja yhteiskunnallisten laitosten mädännäisyys niin räikeällä tavalla näkyviin, ettei yksikään totuutta harrastava ihminen kykene tätä väitettä toiseksi selittämään. Yhteiskuntavalheissa kasvatetut ihmiset olivat tottuneet pitämään tätä esivaltaa, jonka sanotaan olevan Jumalasta kotoisin, kaikkine vankiloineen, tuomareineen, syyttäjineen, ilmiantajineen ja urkijoineen niin tuiki tarpeellisena, että sen lakkauttaminen tuottaisi mitä suurinta onnettomuutta ja sekasortoa, ja senpätähden he niin pahasti peljästyivätkin, kun kaikki nuo laitokset viinoineen päivineen yhdellä kertaa seisautettiin. Ja kuinka kävi. Vaikka koko maassa ei ollut muuta hallitusta kuin työväen miehistä äkkiä kokoonpantu lakkokomitea, vallitsi kuitenkin kaikkialla sellainen rauhallisuus ja järjestys jota ei ole vielä koskaan Suomessa ennen nähty. Sellainen oli köyhälistön hallitus, oppikoot muutkin samalla tavalla hallitsemaan.
— Johan Kock: Seitsemän päivää keskusasemalla (1906)