Ylempänä on jo tullut mainituksi, että puolueen henkiset voimat eivät olleet oikeassa suhteessa sen laajuuteen ja ulkonaiseen vaikutusvaltaan. Mutta sitä pahempi, että puolueen kunto, sen sijaan, että se olisi kohonnut rinnan puolueen ulkonaisen kasvun kanssa, päinvastoin laski. Koko eduskuntaryhmän viimevuotinen toiminta antoi pienoiskoossa siitä oivallisen kuvan. Sen rappeutuminen oli siksi silmiinpistävä, että se herätti surullisia mietteitä, jopa sääliä jokaisessa, joka tahtoi hartaasti edistää työväen asiaa parlamenttarisen toiminnan kautta, mutta näki, miten ryhmän toimintaa ohjattiin tuntemattomille, vaarallisille poluille ja mitenkä ryhmä yhä tahdottomammin luisui sellaisiin menettelytapoihin, jotka johtivat parlamenttariseen kriisiin ja sen kautta edistivät anarko-sosialistista liikettä työväendiktatuuriin.
Kun tuon kehityksen paljastaminen voi helpottaa sitä arvostelua, joka on tuleva aikanaan onnettoman kapinaliikkeen osaksi ja koska se voi toiselta puolen olla myöskin hyödyksi ryhmän toimintaa vastaisuudessa suunnitellessa, niin koetamme esittää lukijalle tärkeimpiä niistä taktillisista virheistä, mitkä eduskuntaryhmän toiminnalle kummallakin istuntokaudella vuonna 1917 antoivat leimansa. Kenties tämä esitys myös samalla täyttää sen aukon, mikä johtuu siitä, ettei nyt ryhmä — vastoin aikaisempaa tapaansa, voi laatia valitsijoille kertomusta toiminnastaan.