Suomen työväestön epätoivoinen kapina, joka viime huhtikuun lopulla päättyi työväestön täydelliseen tappioon, on antanut kynäilijöille aihetta monessa yhteydessä lausua sen syistä sekä sen vaiheista mielipiteensä ja arvostelunsa. Mutta vaikkakin siitä on julkisuudessa niin hyvin sanomalehdistössä kuin kirjallisuudessakin runsaasti puhuttu, ei se vielä läheskään ole tapahtunut niin tyhjentävästi, että asia olisi tullut sen kautta loppuun käsitellyksi. Tämä maamme historiassa verisimmäksi muodostunut joukkoliike laajuuteensa sekä kauvas kantaviin vaikutuksiinsa nähden, on oleva historioitsijoille ja kirjailijoille vielä pitkiin aikoihin suurena tutkimusaiheena. Kun nyt olemme vielä liian lähellä tapauksia, eikä edes riittävää ainehistoakaan ole käsiteltävänämme, ei sen tarkka selostaminen tätä nykyä läheskään saata tulla kysymykseen. Kajotessamme nyt siihen, olemmekin aikoneet esittää vain eräitä seikkoja, jotka valaisevat — ei niin paljon kapinan yhteiskunnallisia, taloudellisia ja valtiollisia syitä, sillä niistä on julkisuudessa jo verrattain runsaasti kirjoitettu, — kuin erityisesti sosialidemokraattisen puolueen, puolueneuvoston ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän suhdetta siihen, johon kirjoittajat tähän saakka — suureksi osaksi puuttuvan ainehiston vuoksi — ovat olleet tilaisuudessa tuskin lainkaan tai vain hyvin vähäisessä määrässä kajoamaan. Puolestansa tämäkään selostus ei pyydä olla mikään tyhjentävä tässä suhteessa, sillä melkoisen osan ainehistoa kapina-hallituksen palveluksessa olleet lienevät joko hävittäneet, peittäneet tai kuljettaneet mukanansa, mutta sikäli kuin se käsillä olevien tietojen mukaan saattaa olla mahdollista, koetamme siihen tutustuttaa lukijoita ja heistä ennen kaikkea niitä sosialidemokraattisia aineksia, jotka ovat vapaana ja joille on tärkeätäkin, varustautuessaan elvyttämään sosialidemokraattisen puolueen toimintaa uudelleen nykyisestä alennustilastaan, tietää, millä tavalla kapinaliike kehittyi puolueen keskuudessa ja millaisia menettelytapoja tulisi välttää, jos mieli laskea puolueen toiminta vastaisuudessa terveelle ja tuloksia tuottavalle tosiolojen tarpeita ja vaatimuksia vastaavalle pohjalle. Niille, jotka kenties arvelevat, ettei nyt ole aika kajota menettelytapakysymyksiin kapinan edelliseltä ja aikuiselta kaudelta, koska sieltä saattaa tulla esiin sangen ikäviä seikkoja, huomautettakoon, ettei se saa peloittaa niitä, jotka tahtovat vastaisessa toiminnassa välttää tehtyjä erehdyksiä, sillä ei mikään olisi alkavalle toiminnallemme vaarallisempaa ja turmiollisempaa kuin yritys »painaa villasella» sellaisia tapauksia, joitten vetäminen päivänvaloon saattaa tosin olla kenties hyvinkin epämieluista puolueemme eräitten entisten johtajien arvovallalle, mutta joka kuitenkin kaikessa tapauksessa on välttämätöntä asian itsensä ja — ennen kaikkea, puolueen menestyksen vuoksi.
Muuan pahimpia kompastuskiviä puolueessamme oli ennen, ettei sen edustavimpien henkilöitten toimintaa ja menettelytapoja kaikitellen uskallettu joukkojen keskuudessa arvostella, minkä kautta kasvatettiinkin sitten johtajissa erehtymättömyyden ajatusta. Mutta nyt täytyy siinäkin suhteessa tapahtua uudistus ja arvostelun puolueen keskuudessa tulee olla avointa ja rehellistä, siitäkin huolimatta, että se voisi tehdä kipeää yksityiselle itserakkaudelle, kunnianhimolle ja erehtymättömyyden tunnolle. Sellainen nalkuttaminen, mikä ennen puolueen keskuudessa niin suuressa määrässä näytteli osaansa, jääköön nyt menneisyyteen, mutta sen sijaan pikkumaisuudesta vapaa arvostelu, mikäli sen tarkoituksena on puolueen hyöty ja menestys, olkoon sallittua. Se on terveelle kehitykselle ei ainoastaan tarpeellinen, vaan myöskin välttämätön. Siinä mielessä tällä kirjoituksella on tarkoitus lukijaa tutustuttaa niihin ilmiöihin puolueen keskuudessa, jotka olivat yhteydessä kapinaliikkeen kehityksen kanssa ja osoittavat, tavallaan, miten tilanne puolueen sisällä ja sen vaikutuksesta ulospäin kehittyi kumoukselliseksi, sekä mitä osaa siinä näytteli johtavien puoluehenkilöitten kumouksellinen ja työväen diktaturia tavoitteleva politiikka.