Suomen vallankumouksellinen työväenliike on kasvattanut sadoista ja tuhansista pääoman orjista tietoisia luokkalaistelijoita. Miehet ja naiset, joilla ei ole ollut mahdollisuutta lapsuus- ja nuoruusaikanaan kehittää tietotasoaan, koskapa koulun käynnin asemesta on täytynyt aikaisin aloittaa raadanta kapitalismin grottemyllyissä, ovat käytännöllisessä elämässä, työväenliikkeessä, hankkineet itselleen tarvittavat tiedot ja näin kyenneet astumaan luokkataistelun johtopaikoille. Eräs tällaisista työläisjohtajista oli Suomen fasistien vankilassa murhaama toveri Anton Henrik Järvinen.
Toveri Järvinen syntyi Suomessa Kurun pitäjässä tammikuun 17 päivänä 1886. Isä oli kyläsuutari ja pojasta tuli kansakoulun päätettyään sahatyöläinen. Jo kodin piirissä tuli Anton vedetyksi työväenliikkeeseen. Hänen isänsä, Ivar Järvinen, joka sai surmansa Kuopion vankileirillä v. 1918, toimi useampia vuosia jäsenenä vuosisadan vaihteessa perustetun Karjulankylän työväenyhdistyksen johtokunnassa.
Kaksikymmenvuotiaana toveri Järvinen siirtyi Pietarsaareen, jossa hän aluksi työskenteli Schauman o/y:n sahoilla ja rantatöissä, kuuluen sahatyöläisten ammattiliittoon ja toimien monissa paikallisissa luottamustehtävissä. V. 1911 valittiin hänet Pietarsaaren työväenyhdistyksen taloudenhoitajaksi, jossa tehtävässä hän työskenteli luokkasotaan asti. Tämän toimensa ohella hän joutui yhä edelleen hoitamaan monia erilaisia luottamustehtäviä.
Toiminnassaan hän oli rauhallinen, täsmällinen ja luja. Sen vuoksi hän olikin toveripiireissä erikoisesti pidetty. Täsmällisyytensä ohella hän oli toiminnassaan joustava. Tästä on todisteena esimerkiksi seuraava tapaus. Kun valkoiset olivat luokkasodan puhjettua v. 1918 vallanneet Pietarsaaren ja taistelutoiminta oli muuttunut maanalaiseksi, joutui Pietarsaaren punakaarti lähettämään lähettejä rintaman läpi punaisten puolelle. Läheteille tarvittiin matkarahoja, mutta kaartin kasööri istui vangittuna. Käännyimme silloin toveri Järvisen puoleen, jolla oli hallussaan Pietarsaaren työväen säästökassan rahoja, ja selitimme hänelle, minkälainen oli tilanne. Ja niinpä vain saimmekin läheteille tarvittavat matkarahat, huolimatta siitä, että kassa oli virallisesti suljettu.
Toimintansa vuoksi työväen luokkataisteluliikkeessä toveri J. joutui paikallisen porvariston vihan kohteeksi. Esim. v. 1917 oli toveri Järvisen nimi eräässä avonaisessa kirjeessä, jonka lahtarit marraskuun suurlakon jälkeen lähettivät Pietarsaaren työväentalolle ja joka sisälsi, ruumisarkun ja ristin kuvin koristeltuna, luettelon kaikista niistä työväen luottamusmiehistä, joille lahtarien lentävä osasto oii antanut kuolemantuomion. Ohimennen sanottakoon, että tuossa listassa merkityt murhat porvaristo sitten, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, suorittikin.
Valkoisen valtakomennon alettua täytyi J:n, kuten niin monien muidenkin työläisten, jotka välttyivät sorakuopilta ja vankileireiltä, paeta maasta. Hän oleskeli jonkin aikaa Ruotsissa. Siellä hän työskenteli Tukholman lähellä olevilla konetehtailla, Morgongåvassa y.m., sekä Norrbottenissa O/Y Freijan rautamalmikaivoksilla. Ruotsissa ollessaan kuului hän metalli- ja kaivostyöläisten ammattiliittoihin.
SKP:n jäsen oli tov. Järvinen vuodesta 1920. Samana vuonna puolue komensi hänet maanalaiseen puoluetyöhön Suomeen, missä hän työskentelikin erilaisissa puoluetehtävissä, lopuksi puolueen johtopaikoillakin, aina vangitsemiseensa, huhtikuun 18 päivään v. 1928, saakka.
Maanalaisessa toiminnassa näemme toveri Järvisessä, »Isossa Antissa», esimerkillisen taistelijan. Aina järkähtämätön, tunnollinen ja täsmällinen. Yöllä, ohranoiden murtautuessa suljettujen ovien läpi häntä vangitsemaan, tekee hän tulen uuniin ja polttaa luonaan olevat puolueen paperit, kohentelee papereita, että ne paremmin palaisivat, ja estää ohranoitten tulon siihen saakka, kunnes jälellä on uunissa vain tuhkakasa. Tunnollisena, puolueen salaisuudet säilyttävänä näemme hänet loppuun asti.
Porvarillisen oikeuden edessäkin hän suojelee voimakkaasti puoluetta. Kaikki kieltäen estää hän lahtariviranomaisten pääsyn hänen kauttaan puolueen kimppuun. Ajatuksena hänellä on: joskin hän on joutunut kiinni ja tulee tuomituksi, niin puolue el saa joutua hänen takiaan kärsimään.
Toveri Järvisellä, tuolla kuolemaansa saakka uskollisella ja uhrautuvalla toverilla, oli oikeudessa esiintyessään heikkous siinä, että kielsi olevansa SKP:n jäsen. Suurjutun aikana — v. 1928 — olisi SKP:n osuus ja auktoriteetti vielä enemmän kohonnut, jos esim. sellainen rohkea taistelija ja SKP:ssa huomattavassa johtavassa asemassa ollut toveri, kuin Antti Järvinen, olisi esiintynyt puolueen jäsenenä ja sekä konspiratiivisesti että poliittisesti oikein edustanut kommunistista puoluetta.
Tätä heikkoutta ovat puolue sekä vankilassa (edellämainitussa jutussa tuomitut) olleet puolueen jäsenet arvostelleet ja näistä virheistä oppia ottaneet.
Vankilassa toveri J. sai jakaa isänsä kohtalon. Keväällä v. 1931 hänet murhattiin. Sairastuttuaan sai hän kuumeisena virua kylmässä sellissä. Lopulta, kun hänet siirrettiin vankilan sairaalaan, annettiin hänelle lääkkeitä, jotka hänet lopulta tappoivat. Viimeisiksi sanoikseen hän heittikin myrkyttäjänimityksen vankilan lääkärille. Toveri Järvisen murhan johdosta Tammisaaren vangit osoittivat mieltään ja lausuivat, että Suomen työväenluokka on kerran asettava lahtarit tilille toveri J:n murhasta.
Kuvaavana piirteenä tästä kaatuneesta taistelijasta tulkoon vietä mainituksi eräs tapaus. Olimme tavanneet pitemmän väliajan kuluttua. Juttu kulkeutui vanhoihin muistoihin. Järvinen kertoi, miten hänen kansalliskiihkoinen kansakoulunopettajansa oli kerran, pitäessään isänmaallista puhetta, vedonnut siihen, miten meidän on taisteltava perivihollista vastaan, kuten isät ennen, ja erikoisesti maininnut hänet vänrikki Stolin jälkeläisenä (toveri J:n äiti oli vänrikki Polvianderin pojan tytär, ja Runeberg käytti esikuvanaan vänrikki Stolin kolmea 1808–1909 sodan taistelijaa, joista eräs oli mainittu vänrikki Polviander.) Antti, kertoessaan muistelmaansa, virkkoi »Olen samalla kannalla kujn opettajakin, ero on vain siinä, että perivihollinen on porvari ja isänmaanani tunnen työtätekevien Neuvostoliiton».
Lopuksi lainaan tähän toveri Allan Visasen kirjasta »Punaista elämää» muutaman rivin, jotka kuvaavat käsitystä, minkä toveri Järvisestä saivat hänen taistelutoverinsa. »Ohranassa. Vaitelias. Luja kuin teräs. Oikeudessa. Vaiteliaana ja ryhdikkäänä». Ja hänen kuoltuaan sairaalassa: »— Tuntuu kuin olisi kunkin omasta elämästä reväisty pala. Vanhin menee kuolleen luo, painaa tämän silmät kiinni ja sanoo: »Kun mies kaatuu, kaatuu se saappaat jalassa». Voiko olla parempaa mainintaa taistelijalle, joka kaatuu kuin mies.»
Toveri Anton Järvisen elämä ja hänen kuolemansa velvoittavat meitä opiskelemaan lujemmin kommunismin teoriaa ja käytäntöä, että voisimme viedä voittoon Suomen proletariaatin taistelun ja kuolla kuin miehet, jos luokkataistelu sitä meiltä vaatii.
Lujan, voimistuneen ja kasvaneen, taistelussa karaistuneen SKP:n johdolla Suomen Lokakuuta kohden.
Antti Aro.
Syntynyt Porissa Teojoella 17/12—1900. Ammatiltaan metallityömies. Tunnettu sosialistisen nuorisoliikkeen, sosialistisen työväenliikkeen ja SKP:n toimitsijana ja organisaattorina. Kuoli Neuvostoliitossa, Petroskoissa, pilkkukuumeeseen v. 1933.
Tov. V. Forstenin lapsuus ja nuoruus kului raatamisessa porilaisen kapitalistin, Rosenlewin, sahalaitoksissa ja konepajoissa. Veri veti työväenliikkeeseen. V. 1916, 15 vuotiaana, liittyi Teojoen nuoriso osastoon. V:n 1917–18 punakaartissa ja sen mukana rintamataisteluissa Satakunnan rintamilla. Luokkasodan jälkeen pystyttämässä Porissa nuorisoliikettä ja ammatillista liikettä. Tov. Forstenin johdolla Teojoen nuoriso-osastosta ja myöhemmin opintoyhdistyksestä kehittyi piirin parhaimpia nuorisojärjestöjä. V. 1926, kun ohrana edellisenä vuonna oli hajoittanut Sosialistisen nuorisoliiton, Forsten Satakunnan piiritoimikunnan sihteerinä tuomittiin Tammisaareen 1 v:ksi 3 kk:ksi.
Tov. Forstenilla oli huomattavia ansioita sosialistisen »Työväenlehden» perustamisessa Tampereella. Fasistimullistukseen saakka, jolloin lehti lakkautettiin, toimi hän lehden konttorinhoitajana ja toimittajana Porissa, jatkuvasti laajentaen lehden levikkiä Satakunnassa. Hän työskenteli tehtävässään erikoisella uhrautuvaisuudella, johtaen samanaikaisesti julkista ja salaista toimintaa laajalla alueella. Lisäksi oli tov. Forsten suosittu puhuja.
SKP:n jäsenenä tov. Forsten oli v:sta 1921. Puolueen vanhaan lujaan kantajoukkoon kuuluvana hänellä oli suuri luottamus sekä puolueessa että työtätekevien suurten joukkojen keskuudessa. Puolueen järjestöt Porissa ja Satakunnassa kasvoivat ja laajenivat hänen johdollaan.
Tov. Forstenin keskeinen asema ja toiminta paikkakunnan työväenliikkeessä herätti ohranan huomiota. Usein se toimitti Forstenin toimistossa kotitarkastuksia, mutta aina ilman mitään tulosta. Fasistimullistuksen aikana tov. Forsten joutui »kyydittäväksi», mutta rajan yli häntä ei viety. Tämän jälkeen hän työskenteli illegaalisena organisaattorina. V. 1931 puolue komensi hänet Neuvostoliittoon. Täällä hän asettui Karjalaan, Kontupohjan paperitehtaan remonttiverstaaseen, jossa hänet palkittiin esimerkillisenä työntekijänä, iskurina. V. 1932 hän siirtyi Karjalan kommunistisen maatalouskorkeakoulun oppilaaksi, ollen täälläkin eräs parhaimpia. Opiskelu-ura ja lujan, tarmokkaan ja uskollisen bolshevikin elämä katkesi kuitenkin jo seuraavan vuoden kesällä.
Luonteeltaan oli tov. Forsten tyyni ja rauhallinen, aina oli hän valmis ohjeillaan ja neuvoillaan auttamaan. Vaatimattomuuden perikuva, tehtävissään tunnontarkka ja peräänantamaton. Puoluetyössä rohkea ja taitava. Fasistimullistuksen jälkeenkin hän vielä palasi kotipaikkakunnalleen, pelkäämättä fasistien uhkauksia. Näillä ominaisuuksillaan hän hankkikin työtätekevän väestön jakamattoman kannatuksen ja luottamuksen. Suuri suru täytti Satakunnan työtätekevien sydämet, kun sanoma tov. Forstenin kuolemasta kiiri heidän keskuuteensa.
Tov. Forstenissa SKP menetti erään uskollisimpia ja lujimpia jäseniään, rehellisen ja uhrautuvan luokkataistelijan, jonka elämä, työ ja toiminta kohdistui työtätekevien joukkojen vapauttamiseen kapitalismin verisestä ikeestä.
T. L.
Rakennustyöläinen. Syntyi Porissa v. 1897. Murhattiin Tammisaaressa poliittisten vankien suuressa nälkälakossa kesällä v. 1933. Tämän sitkeän ja horjumattoman luokkataistelijan murha nostatti vihaa Porin ja Satakunnan työtätekevissä, jotka voimakkaalla tavalla osoittivat suuttumustaan toverimme hautajaistilaisuudessa. Tilaisuus muodostui Porin oloissa ennennäkemättömäksi valtavaksi yhteisrintamajoukkoliikkeeksi fasismia vastaan; siihen osallistui enemmän kuin 4,000 henkilöä, enemmistö sosdem työläisiä.
Tov. Selinin elämä ja toiminta oli n. s. hiljaisen toiminnan tyypillinen esimerkki, aina ja kaikissa tilanteissa hän oli muodossa tai toisessa väsymättömästi työssä ja toimessa SKP:n linjan puolesta. Milloinkaan hätääntymättä, hymyillen, hän piti lujasti kiinni asiastaan, jonka hän verkkaisella puhetavallaan, mutta vakuuttavasti esitti.
Tov. Selin liittyi jo nuorukaisena työväenliikkeeseen, ammattiosastoon ja sen kautta sosdem puolueeseen. Hän oli järjestökaartin perustajia v. 1917 ja punakaartilaisena tappeli monilla luokkasodan rintamilla. Vuosi 1918 kului vankilassa. Vapauduttuaan hän oli taas herättelemässä työväenliikettä. Toimi Porin sosialististen työväenjärjestöjen aktiivisena perustajana ja kehittäjänä. Erikoisesti ammatillisessa liikkeessä, sen siirtämisessä vasemmistolaiseen uomaan olivat Selinin ansiot suuret. Porin amm. keskusneuvoston ja toimikunnan jäsenenä hän oli sen perustamisesta lähtien, toimien milloin puheenjohtajana, milloin muussa vastuunalaisessa tehtävässä. Lukuisat olivat ne luottamustoimet, joita tov. Selin hoiti, m.m. oli hän edustajana rakennustyöväen liiton useassa edustajakokouksessa. STP:n piiritoimikunnan jäsenenä hän toimi sen lakkauttamiseen asti v. 1923. Sittemmin työläisten ja pienviljelijäin vaaiikomitean jäsenenä jne.
SKP:n jäsenenä tov. Selin oli v:sta 1921. Hän oli sitä puolueen vanhaa ja lujaa kaaderijoukkoa, joka m.m. fasistimullistuksen aikana seisoi lujana paikallaan, pyrkien järjestämään työläisten itsepuolustusjärjestöjä fasistien hyökkäysten torjumiseksi. Fasistikumouksen jälkeen hän joutui puolueen vastuunalaiseksi työntekijäksi paikkakunnallaan, kunnes v. 1932 ohranan onnistui provokation avulla pyydystää hänet verkkoonsa. Sai 2 vuoden tuomion, mutta ohrana muutti sen elinkautiseksi tuhoamalla tov. Selinin.
Tov. Selin oli eräs puolueen uhrautuvimpia ja uskollisimpia työntekijöitä. Koskaan hän ei pyrkinyt loistamaan töillään ja ansioillaan, mutta aina ja uutterasti työskenteli joukkojen keskuudessa, julistamassa puolueen päämäärää ja periaatteita. Näiden ominaisuuksiensa takia hän olikin työtätekevän väestön keskuudessa hyvin pidetty ja ohranan sekä porvariston leirissä vihattu.
Tov. Selinin elämä, työ ja toiminta kelpaa kenelle puolueemme jäsenelle tahansa malliesimerkiksi taistelijasta, joka kasvaa taistelussa ja, jos niin on välttämätöntä, kaatuu taistelussa uskollisena puolueellensa ja lujasti luottaen proletariaatin voittoon.
Timo Lampi.