Hendrickson, Martin, s. Kivijärvellä, V. l. 1872; kävi suutarin opin; saapui Yhdysvaltoihin 1889; oli kivilouhimoilla työssä idän valtioissa; siirtyi Bostoniin 1894, oli suutarin työssä ja harjoitti omaa liikettä; teki ensimmäisen lännen matkan 1897: avioitui kaksi vuotta myöhemmin; kuului Bostonin raittiusseuraan ja piti sen tilaisuudessa vanhoillisille epämieluisan puheen, jonka aiheen hän oli sattumalta saanut sosialistiselta katupuhujalta. H. kuunteli Tannerin esitelmiä Rockportissa, tutustui häneen; opetteli T:n johdolla käsittelemään yhteiskunnallisia kysymyksiä; oli T:n kans­a perustamassa Työmiestä Brooklynissä 1900; sen ensimmäisenä kiertävänä asioitsijana tehden matkan Ylä-Michiganiin asti; pani alulle osasto­jen perustamisliikkeen; matkalta tultuaan H. oli South Carverin, Mass. karpalonpoimijain lakon johtajana; lakkolaisten puolustuksen takia joutui vankilaan; istui 10 viikkoa; tuli leppymättömäksi agitaattoriksi; muutti Ironwoodiin ja sieltä Malkosaarelle 1902. Palattuaan Sointulasta H. yrit­i perustaa sos. lehteä lännelle, kun se ei onnistunut ryhtyi hän Työmiehen asioitsijaksi; teki puhujamatkoja maan eri osissa ja perusti kymmeniä osastoja seuraavina vuosina; oli Hibbingin kokouksessa; tuli Järjestön organiseeraajaksi 1907; 1914 hajaannuksessa kuului radikaaleihin; toimi välillä Floridan maiden myyjänä; liittyi kommunisteihin 1919 hajaannuksessa; teki Venäjänmatkoja; 30-luvun alussa jäi Karjalaan.
— Elis Sulkanen: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia (1951), s. 490.

Minä avasin kokouksen, esittäen valittavaksi puheenjohtajan sen varalle, että tulisi jotain keskustelua puheeni johdosta. Sen viran sain minä itse, sen vuoksi, että kukaan ei halunnut tulla siksi hirveäksi sosialistiksi. [...]
Sitten pidin minä noin puolitoista tuntia kestävän puheen sosialismiaatteesta, ja se herätti uteliaisuutta kuulijoissani. Puheeni lopetettua avasin kokouksen, kysyen, onko sellaisia jotka haluaisivat jotain sanoa, myötä tai vastaan.
Eräs ehdotti J. Kamista (nykyistä Veljeys-Raittiusseuran kirjuria) puhumaan yleisön puolesta, ja häntä kannatettiin. Kaminen sanoi ottavansa kiitollisuudella ehdotuksen vastaan.
Noustuaan puhujalavalle, tunnusti hän ensimäiseksi ei tietävänsä sosialismista eli työväenaatteesta mitään, mutta sen sanoi tietävänsä, että A. F. Tanner ja Martti Hendrickson ovat jumalankieltäjiä ja anti-kristuksia ja sarvipäisiä perkeleitä. [...] Ensimäinen puhuja sen jälkeen oli ukko Sorsen. Hän myös sanoi tietävänsä sosialismista vähä, mutta sen minkä siitä tietää, perustuvan historiaan. Vanhus jutteli kuin mies, kertoen Ferdinand Lassallen taisteluista Saksassa. Puheensa lopetti hän sanomalla: 'Jeesus oli ensimäinen sosialisti, ja te, jos vastustatte sosialismia, vastustatte silloin myös Jeesusta.'
Silloin yleisö taas huusi ja kiljui, mutta nyt että he kaikki ovat sosialisteja. J. Kämmenkin nousi, kääntyi yleisöön ja sanoi, että hänkin ottaa sanansa takaisin ja on myös sosialisti. [...]
Mutta haalilta lähdettyään menivät [Ishpemingin suomalaiset porvari-] prominentit suoraan pappi Tolosen luo, joka ei ollut kokouksessa saapuvilla. Ja siellä heille oli tullut kumma eteen, kun Tolonen oli saanut kuulla, että se Hendrickson sai voiton.
Siellä he sitten keksivät uuden juonen. He painattivat lentolehden, jonka sisältö oli seuraavanlainen: 'Erehdyksen välttämiseksi ilmoitamme yleisölle, että olemme aina hyväksyneet sen sosialismin, jonka pohjalle Yhdysvaltain perustuslakikin on laskettu, mutta että anarkismia, jota Tanner ja Hendrickson edustavat, emme hyväksy.'
Lukia mahdollisesti ajattelee, että miksi ukko Sorsen ei ole sen koommin ollut sosialistien joukossa, vaikka puolusti sosialismia? Syy siihen on ollut siinä, että hän siltikään ei ole ollutkaan sosialisti. [...] hän oli joutunut pahoihin väleihin synodalaisten kanssa, ja halusi heitä hieman kiusata.
— Martin Hendrickson: Muistelmia kymmenvuotisesta raivaustyöstäni (1909)