Kohta Venäjän vallankumouksen jälkeen alotti Harrison George kirjasen nimeltä Red Dawn, Punainen Huomen. Hän kuvaili elävästi Venäjän vallankumouksen historiallisen kehityksen. Kustannutin sen helmikuulla, 1918. Sitä levitettiin monia tuhansia kappaleita. Mutta kun uusi hallinto astui asioihin [IWW:n] päämajassa v. 1920, se heijasti sitä vastustusta, mikä oli kehittynyt I.W.W:ssä soviettien valtiollista luonnetta kohtaan, ja loput Georgen kirjasesta hävitettiin. Näihin aikoihin saapui meille pitkähkö, Kommunistisen Kansainvälisen I.W.W :lle osottama kirjelmä. Tämä kirjelmä selosti kapitalismin tilanteesta imperialistisen sodan jälestä, esitti ne kohdat, joissa I.W.W. ja kommunistit olivat yhtä mieltä, varotti tulevista, työläisiä vastaan tehtävistä hyökkäyksistä, kuvaili reformismin arvottomuuden, analysoi kapitalistisen valtion ja sen osan, minkä köyhälistön diktatuuri tulee näyttelemään, ja kertoi kuinka työläisten ja talonpoikain soviettivaltio oli rakennettu. [...]
Tämän kirjeen vastaanottaminen oli merkittävä hetki minun jotenkin kirjavassa elämässäni. Vaikka se oli osotettu I.W.W:lle, kuitenkin minä sen yhtenä järjestäjänä tunsin, samaten kuin tiesin monien muiden jäsenten tuntevan, että se oli meille kunnianosotus, sillä kukin oli ollut apuna tämän luokkatietoisen liikkeen rakentamisessa. [...]
Niin pian kuin Kommunistipuolueiden yhteenliittyminen oli tapahtunut Yhdysvalloissa, minä liityin jäseneksi. [...]
Minulle oli esitetty, että minun tulisi mennä Venäjälle. Suosiollisen päätöksen saamisesta Yhdysvaltain ylioikeudelta [IWW:tä vastaan aloitetuista oikeudenkäynneistä] ylläpidettiin vähän toivoa, ja ystäväni ajattelivat, että olisi tarpeeton uhraus puoleltani viettää lopun ikääni vankilassa. [...]
Minut kirjattiin joidenkin ystävieni kanssa matkustajaksi höyrylaiva Oscar II:lle [...] Tultuani kannelle, olimme sivuuttamassa Vapauden Patsasta. Tervehtien vanhaa noitaa ylöskohotettuine soihtuineen, sanoin: »Jää hyvästi, olet pitänyt selkäsi minuun käännettynä liian kauan. Minä olen nyt matkalla vapauden maahan.»
— Bill Haywood: Bill Haywoodin kirja (1929)