Kieltämätön tosiasia myöskin on, että tältä heikolta kaudelta on peräisin eräs kasvannainen sosiaalidemokraattisessa puolueessa. Se tunnetaan »vasemmistososiaalidemokratian» nimellä. Mikä tämän menettelytapa oikeastaan on ja missä määrin se asiallisesti eroaa kommunisteista, sitä on varsin vaikea sanoa, sillä se on esiintynyt huovaten ja soutaen ja mitä sekavimman himmeäsanaisuuden verhossa. Yksi asia kuitenkin näyttää selvältä. Tuo sosiaalidemokratiaan liittynyt loinen milloin keinotekoisella räikeäsanaisuudellaan, milloin taas kommunistien vaatimuksia puolustelevalla esiintymisellään ylläpitää työväenluokassa erheellisiä käsityksiä vallankumouksellisuudesta ja kommunismista sekä siten joko tietoisesti tahi tietämättään palvelee kommunismin levenemistä työväen joukkoihin, samalla heikontaen sosiaalidemokratian esiintymistä ja vaikeuttaen sen toimintaa työväen joukkojen valistamisessa ja rauhoittamisessa. Oikeastaan tahtonee tämä »suunta» käydä »valpaslaisuudesta», siis esiintyä kaiken arvostelijana ja jyrkän »irti porvareista»-menettelytavan kannattajana. Mutta kun sen edustajilta puuttuu Valppaan johdonmukaisuus ja nerokkuus periaatteellisten rajojen vedossa, niin he sekaantuvat useinkin mitä epäilyttävimmässä määrässä kommunististen haihattelujen alueille. Varsinkin nykyään, jolloin sosiaalidemokratialta on oikeus vaatia selvää ja rakentavaa ohjelmaa ja menettelytapaa, on tuollaisen kasvannaisen olemassaolo puolueelle vahingoksi.
— Alex Halonen: Suomen työväki ja väkivaltaiset menettelytavat (1923)