Luonnonkansojen elämää ja käsityksiä koskevan ainehiston järjestelmällinen tutkimus on osottanut että niinsanottujen »villien» uskonnollisen käsityskannan laadun määräävät sivistyksellisen kehityksen edistyessä yhä suuremmassa määrässä yhteiskunnalliset seikat, ja että niitten ohella luonnon kullekin kansalle tarjoaman ympäristön vaikutuksesta voi puhua vain sikäli, että käsitteet luonnollisesti mukautuvat ja saavat väriä siitä ympäristöstä, missä kansa elää. Luonnollista on siten esim. se, että saarelaiskansa kuvittelee henkiensä ja jumaliensa asuvan kaukaisilla saarilla, etäällä taivaanrannalla, mistä aurinko nousee tai minne se laskee, sen sijaan että vuoristolainen kuvittelee henkien asuvan korkeilla vuorilla tai luoksepääsemättömissä rotkoissa. [...] Luonnollisen ympäristön vaikutukset siis kyllä kuvastuvat villien uskonnollisissa käsityksissä ja antavat niille erikoista vivahduksia, mutta noitten käsitysten pääasiallisen laadun määräävät yhteiskun­alliset elämänsuhteet, ja vain näitten nojalla voi uskonnon synty ja edistys saada tyydyttävän selityksensä.
— Heinrich Cunow: Uskonnon synty (1913)