Fascistisen liikkeen kolmeksi päätekijäksi voimme katsoa: valtion, suurporvariston ja keskiluokan. [...]
Tosiasiallisesti saa fascistinen liike kiittää voitostaan sodan jälkeistä demokraattista politiikkaa, jota ensimmäinen ministeri harjoitti. [...] Nitti loi »Guardia Reginan», kuninkaallisen kaartin, järjestön, jolla ei ollut täysin poliisimaista leimaa, vaan oli aivan erikoismilitaristinen järjestö. [...] Giolitti sitten täydensi Nittin työn. Ministeriössä Giolitti puolusti sotaministeri Bonomin esitystä, ensimmäistä yritystä fascistiliikkeen muodostamiseksi, käyttäen hyväkseen kehkeytymässä olevaa liikettä, samoin demobilisoituja upseereja, jotka melkein heti siviilielämään palattuaan saivat palkkaoikeutensa jälleen. [...] Nittin, Giolittin ja Bonomin ministeriöiden jälkeen tuli Factan ministeristö. Tämän hallituksen tehtäväksi jäi fascistien täydellisen toiminnan naamioinen sillä aikaa kun fascistit terrorisoiden maata marssivat eteenpäin. [...]
Toinen tekijä, kuten jo mainitsin, on suurporvaristo. Suurkapitalistien, kuten pankkiirien, teollisuuden- ja kaupanharjoittajien ja suurmaanomistajien intresseissä luonnollisestikin on sellaisen järjestön perustaminen, joka tukee heidän hyökkäystään työtätekeviä vastaan.
Mutta kolmas tekijä: keskiluokka näyttelee fascistimahdin muodostamisessa sangen tärkeää osaa samanaikaisesti.
Jotta voitaisiin aikaansaada laiton taantumuksellinen järjestö, täytyy siihen värvätä muitakin aineksia kuin niitä, joita on hallitsevan luokan korkeissa piireissä. Näitä aineksia löytyikin, kun käännyttiin jo ennen mainittujen kerrosten puoleen ja saatiin ne mukaan edustamalla muka heidänkin pyrkimyksiään. Siihen pyrkivät fascistit, ja täytyy tunnustaa, että he siinä onnistuivatkin. Se on liittänyt itseensä aineksia, jotka ovat proletaareja lähimpänä; sama onnistui sille sotaan tyytymättömien pikkuporvarien, puolporvarien, kauppiaitten ja kaupustelijoiden keskuudessa, ja ennen kaikkea intelligenttien ja porvarilliseen nuorisoon nähden [...] Nämä ainekset toivat fascistiliikkeeseen paljon kannattajia ja teki sille mahdolliseksi järjestyä sotilaallisesti.
— Amadeo Bordiga: Fascismi Italiassa (1922)