Julkaistu: Земельная политика коммунистов / Вл. Мещеряков. - Петроград : Изд-во Нар. ком. зем., 1919
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Kommunistien maapolitiikka». Suomalaisten Kommunistien Sarjajulkaisu N:o 74. Suomalaisen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitea, Pietari [1920]
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Oikeistolaiset ja vasemmistolaiset, ukrainalaiset[1] ja venäläiset, kaikki ja kaikellaiset es-errät yhä pitävät suurta melua Kommunistien maapolitiikasta. Erikoisesti »ponnistelevat» vasemmistolaiset es-errät. Joka päivä heidän lehtensä »Borba» painattaa pitkiä kirjoituksia, joissa bolshevikkeja syytetään kaikellaisesta »kauheasta». Harkovin kuvernementin Neuvostojen edustajakokouksessa heidän puhujansa ryömivät nahkoistaan osoittaakseen koko bolshevikkien »kurjuuden» heidän talonpoikain »pettämisensä», heidän maalakiensa »vahingollisuudeu» jne., jne.
Osa työläisiä ja talonpoikia vielä uskoo kaikkea tätä lorua. Sentähden on välttämätöntä perusteellisesti selvittää kaikki bolshevikki-kommunistien maa-ohjelmaa vastaan tehtyjen syytösten pätemättömyys.
Syytökset voidaan ryhmittää muutamiin kohtiin:
Katselkaamme kaikkia näitä väitteitä.
Nationalisatiossa maa luetaan yleisvaltion omaisuudeksi. Sosialisatiossa taas yleiskansalliseksi omaisuudeksi. Onko meidän aikanamme näiden sanojen välillä mitään eroitusta? Ei ole mitään eroa. Nykyään on valtio kansallinen.
Nyt on hallitus talonpoikais-työläinen. Se valitaan talonpojista, työläisistä ja sotilaista Edustajain Neuvostojen kokouksissa. Neuvostojen valitsemiseen voivat ottaa osaa ainoastaan työtätekevät. Ja valtava enemmistö neuvostojen jäsenistä on työläisiä, talonpoikia ja sotilaita. Monet Kansankomissaareistakin ovat työläisistä (esim. Shljannikov, Schmidt, Petrovskij, Nagin). Tätä nykyä merkitsevät sanat: »yleisvaltiollinen» ja »yleiskansallinen» yhtä ja samaa. Ja tältä puolen, kysymykseen nähden, »kuka on maan omistajana» — ei ole mitään eroa »sosialisation» ja »nationalisation» välillä. Hyvä lukija, minä pyydän, oletpa es-errä tai puolueeton neuvostovallan ystävä tai vihamies tarkkaavaisesti lukemaan läpi seuraavat ohjelman kohdat:
Jos lukija jaksoi tarkkaavaisesti vertailla näitä ohjelmia ja jos hän samalla koetti niissä löytää minkäänlaista eroa, niin hän luultavasti, meidän mukanamme sanoo: »ei ole mitään eroa.»
Ja kuitenkin, me olemme ottaneet nämä maan omistusta koskevat määritelmät eri puolueiden eri ohjelmista eri aikoina. Määritelmät ovat otetut (otamme ne samassa järjestyksessä):
Me olemme tällä tavalla silmin nähtäväksi todenneet, että kysymykseen nähden: Kenen maa? mikä omistusmuoto tulee olla? eri puolueet ovat antaneet yhdenlaisen määritelmän; silloin toiset kutsuvat sitä sosialisationiksi (es-errät) ja toiset nationalisationiksi (kansallis-sos. ja bolshevikit); selvä on että tällä puolen ei ole mitään eroa nationalisation ja sosialisation välillä.
Aivan riidatonta on, että sosialisatio- ja nationalisatio-ohjelmat katsovat asiaa samalla tavalla: maa julistetaan yleiskansalliseksi omaisuudeksi. Mutta es-errät itsepintaisesti väittävät, että kun kerran maa on valtion, merkitsee se, ettei sitä hallitse kansa, eivät työtätekevät, vaan virkamiehet. Ja es-errät syyttävät bolshevikkeja, etteivät he anna talonpojille oikeutta maan hallintoon, vaan asettavat maalle virkamiehiä.
Tämä on ilmeisesti väärä, tietoinen tai tiedoton valhe.
Kaikkien Neuvostohallituksen lakien mukaan (niin Venäjällä kuin Ukrainassakin) maa on Maanviljelys-Kansankomissariatin, Toimeenpanevan Keskuskomitean, Kansankomissarien Neuvoston Maaosastojen hoidossa ja määrättävänä. Maaosastojen etunenässä ovat Toimeenpanevan Komitean jäsenistä valitut työväen ja talonpoikain edustajat; Maanviljelyskansankomissarin ja hänen apulaisensa myös valitsee Toimeenpaneva Keskuskomitea tai Komissarien Neuvosto puolueen Keskuskomitean esittäminä, eikä heitä mitenkään voida pitää virkamiehinä. Ja heidän käsissään on maan hallinto. On puhdasta pötyä siis, että maan hallinta kuuluisi virkamiehille; kaikkialla on Maaosastot; kaikkialla maa on joko jaettu tasaisesti käytettäväksi tai (Neuvostotalouksissa) hallitsee sitä työläisten, torpparien ja maattomien komiteat.
Nämä eivät ole virkamiehiä; he ovat kaikkialla työtätekevien itsensä valitsemia henkilöitä. Maa-osastoissa on tietysti virkamiehiäkin, jonkinlaisia spesialisteja: maanmitttareita, agronoomeja, teknikoita, kanslisteja, mutta he eivät maata hallitse. He täyttävät Neuvostojen maa-osastojen määräykset, he ovat Työväen ja Talonpoikain Hallituksen palkkaamia virkailijoita; he tekevät työtään Maa-osastojen maatiloilla Työväen Komiteain kontrollin alaisena.
Toistan: On selvä valhe, joko tietoinen tai tahallinen, että bolshevikit muka antaisivat maan hallinnan joidenkin virkamiesten käsiin. Niin ei ole, eikä tule olemaan. Maa on yleisvaltiollinen, yleiskansallinen ja hallitsee sitä kansa itse hallitsemansa Neuvostojen Toimeenpanevain Komiteain ja niiden Maa-osastojen avulla.
Es-errät myös väärin ja valheellisesti syyttävät kommunisteja siitä, että nämä »eivät anna» maata talonpojille, että muka monista maatiloista tahtovat tehdä valtion Neuvostotalouksia, joissa on palkkatyö tahi kommuuneja. Tämä taas on väärin, valhetta. Yleisvenäläisessä maakokouksessa Moskovassa joulukuulla viime vuonna Maanviljelyskansankomissaari esitti seuraavia tuloksia maareformista: Kahdessakymmenessä kahdessa kuvernementissä (missä oli ehditty tehdä laskelmia) kaikista tilanomistajain, kruunun ja ns. takavarikoitujen maiden pinta-alasta olivat talonpojat saaneet käytettäväkseen 81 pros. eli 4⁄5. Tämä merkitsee, että jokaisesta 100:sta tilallisilta otetusta desjatiinasta oli 80 desjatiinaa siirtynyt työtätekevän kansan omaan käytäntöön.
Ainoastaan 1 pros. (yksi desjatiina sadasta) oli jätetty kommuneille (nämä myös ovat talonpojista muodostetut, joten tässäkään ei voida sanoa, että muka maa olisi »otettu» talonpojilta); ainoastaan 4 pros. (neljä desjatiinaa joka sadasta) jäi itsensä Maa-osastojen käsiin jakamatta ja tällä maalla harjoittavat malliksi kelpaavaa Neuvosto-maataloutta työväen komiteat ujestien ja kuvernementtien Maa-osastojen johdolla.
14 pros. jäi kokonaan jakamatta, sillä talonpojat eivät jaksaneet kylvää muutamia miljoonia desjatiinoja.
Siinä on numerot ja eittämättömät todistukset kaikkien es-errien kommunisteista levittämistä vääristelyistä ja valheista, — 4⁄5 kaikesta otetusta maasta on mennyt tasaiseen jakoon yksityistalouksien kesken, mennyt vähän maata omaavien talonpoikain osuuksien lisäämiseen. Kommunistit eivät ole Edustajakokouksessa ainoastaan hyväksyneet lakia maan sosialisoimisesta, eivät ole panneet sitä paperille, vaan ovat he myös ehtineet suuressa määrin toteuttaa sitä käytännössä.
Monilla paikkakunnilla ei maan jako ole vielä lopussa: monilla seuduin on se toimeenpantu vaan väliaikaisesti: joku volosti on saaaut enemmän kuin piti saaman; mutta tänä kevänä lopullinen, oikeudenmukainen tasoitus tulee loppuun suoritetuksi.
Kysykää keltä venäläiseltä talonpojalta hyvänsä, saiko hän tai hänen kylänsä maa-osuuttaan entisen tilanherran maista? Hän teille sanoo: Kyllä, sain. Osuusnormi on tietysti ollut erilainen: onhan paikkoja, missä maata on ollut paljon — siellä osuus on ollut suurempi; on tiheästi asuttuja seutuja, siellä on jäänyt vähemmän; mutta suurin osa maasta (4⁄5 osaa) on jaettu talonpoikain kesken ja kenkään, lukuunottamatta kapitalisteja, ei halua tätä maata talonpojilta ottaa, eikä riistää.
Toistan: ei ole totta, että 1) bolshevikit eivät antaisi maata talonpojille; ei ole totta, että 2) he asettaisivat virkamiehiä hoitamaan maata. Vasemmistolais-es-errät turhaan ja järjettömästi koettavat säikytellä talonpoikia natsionalisationilla. Näin ei ole ainoastaan Venäjällä. Aivan samalla tavalla myös Ukrainassa kommunistit katselevat asioita.
Täälläkin, kuten Venäjällä, täytyy jättää jonkun verran entisten tilanomistajain maista kommuneja, Neuvostojen mallitiloja, maatalouskouluja ja koekenttiä varten, mutta muu maa tasaisesti jaetaan halullisten talonpoikain kesken.
Näinä päivinä oli Harkovin kuvernementin Työväen ja Talonpoikain Edustajain Neuvostojen kokous, jossa suurella äänten enemmistöllä (210–88 vastaan) hyväksyttiin samallainen päätöslauselma. (Päätös on painettu Moskovan Isvestijan 49:ssä numerossa 20 p:nä helmik.). Ukrainassa saavat talonpojat maata samoin kuin he ovat saaneet Venäjälläkin.
Onko tarpeellista jättää osa maasta Maa-osastojen haltuun jakamatta sitä? Ovatko Neuvostotilat ja kommuunit tarpeellisia?
Tähän es-errät vastaavat, ettei ole. Heidän Harkovin Neuvostojen kokoukselle ehdottamassaan päätöslauselmassa sanotaan, että kaikki maa on jaettava talonpoikain kesken. Tässä on meillä suuri riitakohta.
Kommunistit ajattelevat, että olisi hyvin pahoin, väärin ja suorastaan rikollista jakaa pieniin palasiin, eritellä satoihin ja tuhansiin osiin, hävittää hyvin hoidettu viljelystila.
Muutamien tilanomistajain mailla olivat hyvät, monivuotiset viljelykset: puutarhoja, viinitarhoja, humalistoja, tupakkamaita jne.; jos siellä oli hyvin järjestetty karjatalous, jos tilalla harjoitettiin järkiperäistä tieteellistä viljelystä ja se oli varustettu kaikilla asianmukaisilla koneilla ja työaseilla, niin sellaisen maatilan hävittäminen jakamalla se yksinkertaisesti talonpoikain kesken merkitsee suoranaista kansallisomaisuuden tuhlausta, se on Neuvoston, yieiskansallisen hyvän ryöstämistä.
Sellaisilla tiloilla on ollut hyvä sato. Siellä on harjoitettu oikeata, tieteellistä viljelystä. Mutta es-errät tahtovat, että tämä viljelty kulttuurimaa, jaettuna palasiin, leikeltynä osiin, hoidettaisiin jollakin heikoilla ja huonoilla talonpoikaistyökaluiila ja karjalla.
Tämä ei ole oikein; valtio tästä kärsii tappiota. Täytyy varjella hävitykseltä tätä monivuotista kulttuuriviljelystä; niistä on muodostettava mallitiloja; niiden yhteyteen on perustettava agronoomikeskuksia, korjausverstaita, kokeilulaitoksia, kirjastoja, kursseja; näistä kansallisista Neuvostotiloista on tehtävä ympäristökyliile ja -seuduille agronomisen avun ja tiedon tyyssijoja; on esimerkin avulla osotettava koko talonpoikaisväestölle kuinka sellaiselle maalle voidaan muodostaa edullinen, hyvä talous.
Täytyy olla aivan tyhmä ihmiseksi ollakseen ymmärtämättä tällaisien talouksien edut valtiolle, koko maanviljelykselle, sosialismille ja koko kansalle.
Mutta vähät siitä. Tätä nykyähän kaupungeissa työläiset ovat nälässä. Leipää työläisille itselleenkään ei riitä. Leipä tulee julistaa valtion monopooliksi, ottaa liika pois talonpojilta kaupunkien elättämiseksi.
Jos valtiolla tulee olemaan tällaisia omia »leipätehtaita», jotka desjatiinilta antavat paljon enemmän leipää kuin talonpoikain desjatiinilta, silloin huomattava osa kaupunkiväestöstä tulee saamaan leipää.
Tämä merkitsee sitä, että tarvitaan vähemmän ottaa pois talonpojalta.
Tämä merkitsee sitä, että tällaisten Neuvostotilojen järjestäminen on suorastaan edullista maaseudulle ja välttämätöntä kaupunkien työväelle.
Venäjällä on toistaiseksi tällaisia Neuvostotiloja vasta 4 %. Kuinka paljon niitä tulee perustettavaksi Ukrainaan sitä vielä ei voida sanoa; Maa-osastojen tulee ensiksi hankkia tilasto kaikista tiloista, tarkastaa ne ja päättää mitkä niistä voidaan jättää kokonaisiksi ja mitkä voidaan päästää tasoitusjakoon.
Tällaisia kulttuuriviljelmiä ei ennenkään ole ollut paljon. Ja kerrassaan typeryyksiä juttelevat es-errät, kun pelotelevat talonpoikaa: muka kaikki maa jätetään Maa-osastoille, eivätkä kommunistit anna teille mitään. Tämä on typeryyttä ja valhetta.
Nähtävästi ei hyvinkään suurta osaa entisten tilanomistajain maasta jää Neuvostotilojen perustamista varten; niin Ukrainassa kuin Venäjälläkin suurin osa tulee jakoon.
Neuvostotilat ovat tarpeelliset, hyödylliset ja on välttämätöntä muodostaa niitä viipymättä.
Niin ajatelevat kommunistit. Mutta aivan niin myös ajattelivat ja päättivät 3:n Yleisvenäläisen Edustajakokouksen (tammikuulla 1918) työläis- ja talonpoikais-edustajat. Heidän hyväksymänsä sosialisoimislaki velvoittaa paikallisia ja Keskus-Maa-osastoja välttämättömästi seuraavaan:
»11 §. Paitsi maataloudellisesta merkityksestä olevan maan oikeudenmukaiseen jakamiseen työtätekevän maanviljelysväestön kesken ja kansallisrikkauksien mahdollisimman tuottavaan käyttämiseen.
»a) luomaan edellytykset, jotka ovat omansa kasvattamaan maan tuotannollisia voimia, lisäämään maan hedelmällisyyttä, kohottamaan maataloudellista tekniikkaa ja vihdoin nostamaan maanviljelysväestön työväenjoukkojen keskuudessa maataloudellista tietotasoa;
»b) Kehittämään maanviljelyksessä yhteistaloutta, joka työn ja tuotteiden säästöön nähden on edullisempaa kuin yksityistalous ja joka johtaa sosialistiseen talouteen siirtymiseen.»
Näitä sosialisoimislain kohtia kommunistit toteuttavat järjestäen Neuvostotiloja muutamille entisten tilanomistajain maille. Toistan: Työväen ja sotaväen edustajat 3:ssa Neuvostojen kokouksessa ymmärsivät hyvin tämän velvollisuuden ja suoraan sanoivat laissa:
»Luovutetaan Neuvostovallan elimien haltuun, maataloudellisen kulttuurin kohottamiseksi (maataloudellisten mallitilojen tai koe- ja neuvontalaitosten muodostamiseksi) entisten luostarien-, kruunun-, läänitys-, kabinetti- ja tilanomistajain reservimaavarastosta määrättyjä maa-osia.» (13 §.)
Silloin, tammikuulla 1918, es-errät hyväksyivät kaiken tämän. Nyt he sanovat, ettei sellaisia tiloja tarvitse muodostaa. Nyt es-errät kieltäytyvät panemasta täytäntöön lakia maan sosialisoimisesta; nyt ovat es-errät kääntäneet rintamaa, muuttaneet aikaisemman mielipiteensä.
Mutta kommunistit nytkin kuten vuosi sitten toimivat ja ajattelevat samalla tavalla.
Es-errien pääasialliset muistutukset Neuvostotiloja vastaan johtuvat siitä, että 1) nämä tilat muka annetaan virkamiesten hallintoon ja 2) että näillä tiloilla käytetään palkkatyötä.
Nämä taas ovat tyhjiä, järjettömiä syytöksiä. Näitä tiloja ei kukaan anna millekään virkamiehille, eikä tule antamaan. Sanomalehdessä »Borba» suorastaan valehdellaan, että Neuvostotiloja tultaisiin hallitsemaan virkamieskoneiston avulla. Ei ole totta! Jokainen voi lukea (T. K. K:n »Isvestija» 14 p:ltä helmik. 1919) ja vakuuttautua siitä, että Neuvostojen maatiloilla (samoin kuin kaikissa tehtaissa ja työpaikoissa) on työväen valitsemat komiteat, joiden valvonnan alaisena työskentelevät spesialisti-agronoomit. Työväen komitea tarkastaa viljelyssuunnitelman, kustannusarvion, tarkastaa tilit, laskee tuotteet, vastaa koko omaisuuden arvosta, pitää huolta työkurista, on suhteissa Maaosaston kanssa, voi tehdä valituksin spesialisti-agronoomin johtajatoiminnasta. Agronoomijohtaja (Maa-osastosta) työskentelee työväen komitean vakinaisen valvonnan alaisena aivan samoin kuin insinööri tehtaassa työskentelee työväen tehdaskomiteän kontrollin alaisena.
Ei kaupunkilaistehtaassa eikä maalais-»leipätehtaassa» voi puhua virkamiehistä. Niin siellä kuin täälläkin (kuten kaikkialla Neuvostovaltiossa) valta ja hallinto on työläisten valtuutettujen käsissä.
Ja aivan yhtä hatarat ja perusteettomat ovat kaikki muistutukset palkkatyöstä. Jos joku kulakki tahtoo riistää torpparinsa työtä, niin on se pahasti, eikä se saa tapahtua. Se on riistoa. Se on kiellettyä.
Mutta jos kansallinen Neuvostovaltio ottaa palvelukseensa virkamiehiä, lääkäreitä, agronoomeja, opettajia, yhteisen kansan hyväksi työskentelemään, niin on se oikein, hyvin, kuten tulee ollakin. Jos pikkumestari pitää työssä 5–6 miestä ja tulot niistä menevät yhden ihmisen taskuun, niin on se pahoin, niin ei saa olla.
Mutta jos Työväen ja Talonpoikain Hallitus, Neuvostovaltio ottaa porvaristolta kaikki tehtaat ja työpaikat, panee sinne seppiä, viilareita, valureita y.m. palkkatyömiehiä, niin on se oikein, eikä siinä ole mitään pahaa. Siinä ei toinen ihminen riistä toista: kaikki kaupungin palkkatyöläiset työskentelevät koko väestöä, koko valtiota varten. Eikä kukaan es-erräläinen väittele tehtaiden palkkatyötä vastaan. Kukaan es-erräläinen ei soimaa kommunisteja siitä, että tehtaissa insinöörit työskentelevät työväen komiteain kontrollin alaisena.
Mutta aivan samalla tavalla on Neuvosto-maatiloillakin. Kuten tehtaissa, ei myöskään Neuvostojen maatiloilla tapahdu mitään työn riistoa.
Aivan samoin eivät täälläkään ihmiset tee työtä yksityisille kapitalisteille, vaan koko työtätekevän kansan hyväksi, koko Neuvostovaltion hyväksi. Mitä pahaa tässä on? Minä suosittelen tovereita naulaamaan es-errä-lörpöttelijät seinää vasten tällä kysymyksellä: mitä pahaa on olla Neuvosto-, kansallis-, sosialistisen valtion palkkatyöläisenä? Miksi voidaan ottaa työläisiä tehtaaseen, mutta ei Neuvostojen maatiloille? Es-errät eivät voi näihin yksinkertaisiin kysymyksiin vastata mitään.
Me elämme murrosaikaa; ei ole enää riistäjä-, kapitalisti-tilanomistajaa, mutta ei vielä olla sosialismissakaan. Toistaiseksi ei ole vielä mahdollista ottaa jokaiselta hänen voimiensa mukaan, eikä antaa kullekin hänen tarpeidensa mukaan. Tätä nykyä meillä ei ole muuta keinoa kuin maksaa Neuvostovaltion työläisten työstä.
Eikä siinä ole mitään pahaa. Ketään ei pakoteta väkisin torppariksi. Talonpojat ovat jo saaneet paljon maata; halulliset saavat sitä vieläkin. Mutta monetkaan eivät voi heti panna pystyyn omaa talouttaan; sodan, porvariston vastarinnan tähden ei voi kerralla antaa jokaiselle karjaa, siementä, koneita, työaseita. Monet eivät tämän tähden ota maata, kun eivät voisi sitä viljellä. Miksi köyhälistö siis ei työskenteleisi kansallisilla maatiloilla (kuten kaupunkityöläiset työskentelevät tehtaissa)? Miksi voi mennä palvelemaan lähettinä Neuvostoon, mutta ei saisi mennä Neuvostotiloille työmieheksi? Miksi pitää oikeana, että insinöörit hoitavat työväen tehdaskomiteain valvonnan alaisena tehtaita, ja katsoa vääräksi, että agronoomi hoitaa tilaa torpparikomitean kontrollin alaisena? Minkätähden voidaan metallityöläisten liitolle antaa metallitehtaiden kontrolli ja hallinto, mutta ei Neuvostomaatilojen hallintoa ja kontrollia torpparien liitolle?
Toistan yhä vieiä: kaikki es-errien jutut palkkatyöstä Neuyostotiloilla ei ole muuta kuin tyhjää suun pieksämistä.
Mutta ei siinä vielä: es-errät tässäkin unohtavat maan sosialisoimislain: es-errät tässäkin kieltävät aikaisemman kantansa, muuttavat nahkaa.
Me olemme jo esittäneet sosialisoimislain 13 §, missä suoraan sanotaan, että valtiolle myönnetään oikeus ottaa haltuunsa osa maata valtion tarkoituksia varten. Ja edelleen laissa sanotaan: »ja viljellä sitä valtion maksamalla työllä. Tämä työ alistetaan yleisen työväen kontrollin säännön alaiseksi.» (13 §). Tämä on kerta kaikkiaan se, josta on riita: palkkatyöstä maanviljelyksessä.
Vuosi sitten olivat es-errät tästä yhtä mieltä. Nyt he moittivat meitä samasta; nyt he ovat eri mieltä.
Se on heidän asiansa; mutta ei ole kohtuullista uskotella, että bolshevikit jotain »muuttavat», »rikkovat lakia», ottavat käytäntöön palkkatyön j.n.e. Jokainen voi itse todeta, lukemalla läpi lain, että bolshevikit eivät riko mitään lain kohtaa vastaan, eivät mitään muuta, vaan toteuttavat sosialisoimislain määräykset.
Asianlaita onkin seuraava: sosialisoimislaissa on kaksi osaa, kaksi puolta, kaksi menetelmää, siinä taisteli kaksi ohjelmaa; toinen porvarillinen, yksityisomistuksellinen (ei tarvitse kommuunia, ei tarvitse yhteistaloutta, anna kaikki maa jakoon, alas sosialismi), ja toinen sosialistinen ohjelma (kommuuneja, yhteisviljelystä, sosialismin järjestämistä puoltava). Es-errät jättävät rauhaan sösialisoimislain porvarilliset kohdat, kommunistit vetävät esille sen sosialistiset kohdat.
Es-errät itsepintaisesti vaikuttavat, että kommunistit perustavat »kruunun kommuneja», väkisin »ajavat» niihin talonpojat, »istuttavat kommunia pistimin», »asettavat kommunien yli virkamiehiä». Tuota kaikkea painetaan lehdissä (Borba n:o 34 ja 37) ja julistetaan ääneen (Harkovin Neuvostojen kokouksessa).
Kun virallisesti Neuvostojen kokouksen Istunnossa alustaja Maanviljelyskomissariatin puolesta ilmoitti, että se on valhetta lorua, tyhjää puhetta; ettei kenenkään kommunistin päähän missään, eikä milloinkaan voi pälkähtää tuollainen poliisi-taktiikka; kun alustaja selosti »asetusta kommuneista», missä selvästi sanotaan: Kommuni on vapaaehtoinen liitto, — niin ei es-crrillä ollut mitään siihen muistutettavaa. Mutta kuitenkin he jatkavat vaikuttamista: »väkivalloin pistimin istutetaan kommuneja».
Kun julkisesti me vaadimme: Osottakaa edes joku tapaus, jolloin kommunistit olisivat väkisin ajaneet jotain kommuniin, eivät es-errät vastanneet, eivät osottaneet, mutta kuitenkin yhä ovat jatkaneet lorua »väkivallasta».
Kun me olemme pyytäneet osottamaan minkämoisia komissareja, missä ja koska kommunistit ovat lähettäneet kommuneihin, ei heillä taaskaan ole ollut vastausta. Mutta kumminkaan eivät lakkaa samoista syyttelemisistään.
Me toteamme: es-errät todistelematta heittelevät valheellisia väitteitään häväistäkseen kommunisteja; es-errät työskentelevät likaisin keinoin ja herjauksin kommunisteja vastaan.
Mutta ei riitä ainoastaan tämän toteaminen. Täytyy ymmärtää miksi niin kehnosti ja sellaisilla kurjilla keinoilla es-errät ovat aikailet taistella? Minkätähden he nyt ovat muuttaneet aikaisemman mielipiteensä.
Olemme jo osottaneet, että es-errät nyt toisin suhtautuvat moniin sosialisoimislain kohtiin. Samoin on laita kommunikysymykseen nähden.
Ennen es-errät ymmärsivät ja hyväksyivät, että osuuskunnallisella, kunnalliselta, yhteisellä, toverillisella maanviljelyksellä tulee ja täytyy olla etusija. Nyt he haukkuvat kommunisteja, kun nämä toteuttavat sellaisen etuoikeiden käytännössä!
Katsokaamme sosialisoimislakia:
»35 kohta. Venäjän Neuvosto-Tasavalta, pikaisemmin toteuttaakseen sosialismia, osottaa kaikkea myötävaikutusta (aineellista ja kulttuuriapua) yhteiselle maanviljelemiselle, antaen etuoikeuden työläiskommunistiseile, työkunta- ja osuustoimintatalouksille yksityisten edellä.»
»22 kohta. Määrättäessä sitä järjestystä, jossa maata siirretään käytettäväksi, annetaan etusija työläisten maataloustoveruuskunnille yksityistalouksien edellä.»
Tämän lain perusteella, edistääkseen siten pikaisemmin maanviljelyksessä sosialismiin siirtymistä, antavat kommunistit kaiken etusijan kommuneille, työkunnille, toverilliselle maanviljelykselle Neuvostotalouksissa; antavat maata ensi sijassa, antavat enemmän kuin normin mukaan, antavat lainoja ja avustuksia, rahaa, koneita, karjaa, agronomista apua j.n.e.
Kommunistit täyttävät sosialisoimislain. Mutta es-errät kuitenkin heitä siitä haukkuvat: »minkätähden etusija?» Miksi ei etusijaa yksityistalouksille?
Toistan: Kommunistit eivät muuta lakia, mutta es-errät kieltäytyvät kaikista lain sosialistisista vaatimuksista; es-errät kokokaan pitävät kiinni lain porvarillisista kohdista, yksityisomistuspyrkimyksistä, yksityistalouksista; es-errät ovat kommuneja vastaan ja pelottelevat talonpoikia kommuneilla. Miksi niin? Se on yksinkertaista.
Es-errät (kaikki) eivät koskaan ole olleet proletariaatin ja köyhäin talonpoikain puolustajia. He vaan aina ovat hoippuneet ja loikkineet proletariaatin ja maaseudun kulakki-ainesten välillä; aina ovat he istuneet kahdella tuolilla.
Vallankumouksen aikana, kun bolshevikit nostattivat kapinaa porvaristoa ja tilanomistajia vaataan, kun selvästi huomasi, että talonpojat lähtevät ja menevät bolshevikkien mukana, silloin vasemmistolaiset es-errät siirtyivät vasemmalle, tulivat (vaikka epäröiden) bolshevikkien perässä. Siihen aikaan (v. 1917 lopussa ja 1918 alussa) he suostuivat ottamaan sosialisoimislakiin kaikki pykälät sosialismista, yhteisestä maanviljelyksestä ja kommunien etusijasta y.m. He laskivat, ettei se nyt niin kauheata ole, sillä eihän sitä heti, vaan vasta myöhemmin tarvitaan.
Ja todella, kohta lokakuun vallankumouksen jälkeen eivät talonpojat vielä mitään tietäneetkään kommuneista, sosialisoimisesta, yhteisviljelyksestä: talonpojat tahtoivat vaan tasaista maanjakoa.
Pian kuohui luokkataistelu maaseudulla: köyhälistö alkoi järjestäytyä ja taistella kulakkeja vastaan. Keskivarakkaat talonpojat alkoivat myös kallistua kulakkien puolelle köyhälistöä vastaan. Mutta kohta köyhälistö älysi tasaisen maajaon koko kelvottomuuden ja alkoi siirtyä toverilliseen maanviljelykseen. Vuodessa köyhälistö perusti 1,500 kommunia (nykyään niitä viimeisten tietojen mukaan on 1,834).
Es-errät tulivat rauhattomiksi. Heidän häilyvä, epämääräinen, pikkuporvarillinen mielensä alkoi liikehtiä: hehän eivät koskaan ole luottaneet köyhälistöön, torppareihin; ja es-errät loikkasivat kauas oikealle, köyhälistöstä kulakkien puolelle; nostattivat lapsellisen kapinan Neuvostovaltaa vastaan ja kokonaan osottautuivat olevansa maaseudun kulakkien kourissa.
Selvä juttu, ettei semmoinen ole enää kommunin, eikä sosialismin puolella. Asemansa pelastamiseksi, säilyäkseen täytyy es-errien puolueen olla pitävinään kansan puolta. Mutta työläiset ja talonpoikain köyhimmät kerrokset määrätysti ja kauan jo ovat kulkeneet kommunistien mukana.
Es-errille ei jää muuta kuin liittyä maaseudun porvaris-ainekseen, varakkaaseen talonpoikaan.
Mutta nämä talonpojat eivät tahdo tietää mistään sosialismista, pelkäävät kommunia, työkunta-maanviljelystä y.m. sosialistisia toimenpiteitä. Pitääkseen nämä talonpojat mukanaan, tulee es-errien käydä agitationia ainoastaan jaon puolesta, ainoastaan palottelemisen hyväksi, ainoastaan yksityisviljelyksen hyväksi. Etteivät aivan hukkuisi, on es-errien täytynyt lähteä lietsomaan monien talonpoikien porvarillisia vaistoja; es-errien on täytynyt lähteä esiintymään sosialismiin siirtymistoimia vastaan, koinmuneja vastaan, toverillista maanviljelystä vastaan.
Säilyäkseen on es-errien täytynyt esiintyä maalaisköyhälistön ja kaupunkilaisproletariaatin liittoa vastaan; kas siksi he pauhaavat koyhälistökomiteoita vastaan, sitä vastaan, että varakkailta otetaan liika leipä ja kuljetetaan kaupunkiin, torpparien ja maattomien liiton järjestämistä vastaan, Neuvostotilojen perustamista ja kaupunkityöläisten leivällä varustamista vastaan j.n.e.
On ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa, jos työtätekevä talonpoika ei tiedä sosialismista, pelkää sitä, ei mene kommuniin, haluaa vaan omaa maapalasta.
Mutta sosialistille on anteeksiantamatonta suosia tuota yksityisomistuksellista, porvarillista pyrkimystä yksityistalouteen.
Es-errät esiintyvät pikkuporvarillisena sosialistivastaisena puolueena; heidän työnsä hyödyttää kulakkeja ja maalaisporvaristoa.
Kommunistit liittävät ympärilleen maalais- ja kaupunkilaisköyhälistön, julistavat maalla kaikille työtätekeville kuinka välttämätöntä, edullista, hyödyllistä, pakollista on sosialistinen, toverillinen yhteinen maanviljelys; auttavat maalaisköyhälistöä ottamaan ensi askeleita sosialismiin.
Venäjän talonpojat ovat saaneet maa-osuutensa, tekivät työtä koko vuoden uuden maalain kanssa ja käytännössä näkivät, ettei vielä yksin riitä tasainen jako. Sentähden on Yleisvenäläinen maakokous (joulukuulla) hyväksynyt jo puhtaasti sosialistisen ohjelman. Kas tässä sen pääkohta:
»Maapolitiikan tärkeimpinä tehtävinä ilmenee johdonmukainen, taipumaton maanviljelyskommunien, kommunististen Neuvostotilojen ja yhteiskunnallisen maan viljelemisen laajan järjestön luominen, jotka kehittyessään ehdottomasti vetävät puoleensa yhteiseen kommunistiseen järjestöön koko maatalouden.»
Sille tielle joutuvat Ukrainankin talonpojat. Harkovin Neuvostojen kokouksessa, tietysti, päätettiin, että suurin osa maasta menee jakoon: eihän talonpojat vielä tienneet mitään sosialismista ja tahtovat vaan osuuttaan — saakoot sen, sanoilla ei ketään voi vakuuttaa; nähkööt käytännössä mihin vie tuollainen maakysymyksen ratkaisu. Mutta nyt, viipymättä täytyy heille alkaa selittää sosialismia, kommunistista, toverillista maanviljelystä; nyt täytyy saada köyhälistö maalla vakuutetuksi, ettei jako paljon auta, ettei tarvita maan jakamista vaan sosialismia; ei pidä palotella maata palasiksi, vaan viljellä sitä yhteisesti.
Venäjän talonpojat ovat vuodessa menneet eteenpäin. Joka päivä saapuu tietoja, että kokonaiset ujestit (Pihkovan, Ostrovskin y.m.) ovat päättäneet siirtyä yhteiskunnalliseen maanviljelykseen.
Ukrainan talonpojat käyttävät hyväkseen venäläisten kokemusta ja pian saavuttavat heidät, kaikkialla siirtyen yksilöllisestä toverilliseen maanviljelykseen.
Liiaksikin osottaaksemme kuinka nykyiset vasemmistolaiset es-errät ovat pettäneet sosialismin, otamme tähän heidän johtajansa M. Spiridonovan suuremmoiset sanat:
»Ja talonpoikain kiireellisenä tehtävänä tulee olla yhteiseen, työkunnalliseen pellon viljelykseen siirtyminen, sillä se on lyhin ja varmin tie sosialismiin, täydelliseen työntekijöiden vapautukseen riistosta.»
»Yhteisviljelyksen tulee muuttua koko sosialistisen vallankumouksemme huudoksi, tuliseksi tunnussanaksi, joka kerää ympärilleen kaiken elävimmän ja tarmokkaimman, toimekkaimman ja sosialistisimman talonpojissa.»
»Maan sosialisoimisen vallankumouksellista reformia täytyy syventää, ja laajentaa, ja kehittää, ja sen ihanaksi, valoisaksi huipuksi tulee maayhteisö uusilla pyhillä perusteilla, vapaiden, tasa-arvoisten talonpoikaistoverien kommuni.»
Oli aika (vuosi sitten), jolloin es-errät vielä lausuivat näin hyviä sanoja. Bolshevikit nyt toteuttavat näitä toivomuksia käytännössä. Es-errät nyt taistelevat sosialistista maanviljelystä vastaan!
Talonpojat jo lähtevät sosialismin tielle; pian he kokonaan ovat sillä polulla, seuraavat työläis-kommunisteja!
[1] Kirjanen on kirjoitettu ukrainalaisia työläisiä varten, mutta on omiaan olemaan avuksi muillekin tutustuessaan kommunistien maa-politiikan periaatteisiin. Siinä tarkoituksessa on se otettu julkaisusarjaamme.